Tilastokeskuksen tämänpäiväisen julkistuksen mukaan velkaantuneiden kotitalouksien määrä ei ole viime vuosina muuttunut. Sen sijaan 25-44-vuotiaiden talouksissa asuntovelkaisuus on lisääntynyt ja velkasummat kasvaneet:

Vuonna 2004 vähintään sadantuhannen euron suuruiset velat oli 18 prosentilla 25-34-vuotiaista ja 15 prosentilla 35-44-vuotiaista velallisista talouksista. Vähintään 100 000 euron suuruisia velkoja oli muissa ikäryhmissä vain 4-5 prosentilla ja alle senkin.

Tilastokeskuksen mukaan velallisten enemmistön velanottoa voidaan pitää maltillisena. Velkamäärät jäivät keskimäärin alle 30 000 euron kotitaloutta kohti. Kuitenkin asunnonhankintaiässä olevilla kotitalouksilla velkarasite oli paljon keskimääräistä suurempi.

Euro ja talous -julkaisussa ekonomisti Risto Herrala (PDF-teksti) kirjoitti, että tällä vuosikymmenellä suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt ripeästi.

Yksi velkaantumisen kasvun indikaattori on velallisten kotitalouksien mediaanivelan kasvu noin 10 000 eurosta 20 000 euroon vuosien 1989 ja 2003 välillä. Samaan aikaan velallisten kotitalouksien mediaanivelkaantumisaste nousi 50 prosentista 60 prosenttiin. Velallisten kotitalouksien keskimääräisen velan suhde keskimääräiseen tuloon suureni noin 90 prosentista 120 prosenttiin.

Kansainvälisessä vertailussa tilanne ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen.

Velallisten kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista oli Suomessa vertailumaihin nähden keskimääräinen.

Aamulla kuuntelin YleQ:n radiotoimittajien jutustelua velkaantumisesta. Naistoimittaja epäili, että yksi syy suurentuneisiin velkoihin on euron tulo. Hän uskoi, etteivät ihmiset hahmota, kuinka suuri summa 200 000 euroa todella on.

Ehkä sillä jonkinlainen vaikutus on, mutta luulisin, että ihmiset jollain tasolla silti osaavat hahmottaa rahat ja summat. Jos oma palkka on 45 000 euroa vuodessa, niin kai sitä tajuaa, että 200 000 euron velkaa saa lyhennellä pitkään ja hartaasti?