Tänään uutisiin nousi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkijan Marja Riihelän selvitys (PDF), jossa käsiteltiin kotitalouksien kulutusta, säästämistä ja tuloja.
Tutkimuksen uutisoinnissa otsikoitiin, että säästäminen jatkuu vielä eläkkeellä, palvelujen osuus kulutusmenoista on kasvanut ja palveluita ostavat erityisesti yli kuusikymppiset.
Aineistoina Riihelä käytti Tilastokeskuksen vuosien 1985, 1990, 1994 – 1996, 1998 ja 2001 Kulutustutkimuksia, joten viimeisinkin tilasto on jo viiden vuoden takaa. Tutkimus kertoo nimenomaan ajan myötä tapahtuneista muutoksista, eikä siis juuri nykyhetken kulutustilanteesta.
Kotitalouksien säästäminen oli korkeimmillaan yli 55-vuotiailla. Lasten poismuutto ei yleensä laske kotitalouden tuloja, mutta luonnollisesti menot pienevät. Tutkimus ei siis tue teoriaa, jonka mukaan kotitalouden pistäisivät rahaa säästöön työiässä ja käyttäisivät säästönsä eläkeläisinä.
Vuosina 1995-2001 korkeimman tulotason saavuttivat 57-vuotiaat. Kulutuksen maksimiarvoon päästiin muutama vuosi nuorempina. Tutkija toteaa, että ”kulutuksen ikäprofiili seurasi yllättävän tiiviisti tulojen profiilia”.
Mielenkiintoinen havainto on se, että 65-vuotiaiden kulutus alitti selvästi nuorempien tason vuonna 1985, mutta vuonna 2001 heidän kulutuksensa oli yhtä suurta kuin kolmi-nelikymppisillä. Ajanjaksona tapahtunut yleinen kulutuksen kasvu on luonnollisesti talouskasvun ansiosta. <!– D(["mb","
\n
\nYli kuusikymppiset eivät juurikaan enää osta\nkestokulutustavaroita (kuten autoja), mutta palveluiden ohella he\nkuluttavat muita ikäryhmiä enemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan. Tämän\nikäryhmän osuus valmismatkojen, hotelli- ja ravintolapalveluiden\nsekä kulttuurin kuluttajina on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana.\nPoikkeuksena ovat tietoliikennepalvelut, joita nuoret käyttivät\nselvästi enemmän kuin vanhat.
\n
\n\n