Kulutusjuhla

Käyttöluottojen kisa näkyy suoramarkkinoinnissa

Minulla on vakuutus If:ssä, joka kuuluu Sampo-konserniin. Pankkiasiani hoidan kuitenkin toisaalla, mutta olen tietysti kiinnostava kohde pankille markkinoida palveluitaan. Nyt vain ärsyttää kulutusluoton markkinointi.

Ensiksi Sampo lähestyi minua kirjeellä, jonka heitin roskiin lukematta sen tarkemmin, kun huomasin markkinoitavan Kohtuullisen koron käyttölainaa.

Muutama päivä myöhemmin tuli puhelu, jossa tiedusteltiin esimerkiksi pankkiasioistani (mm. miten maksan laskuni), elämäntilannettani (töissä ollaan, joo) ja sitä, miten olen varautunut äkillisiin menoihin. Puhelun aikana tarjottiin mahdollisuutta liittää nyt ilmaiseksi lainapäätös vakuutukseni yhteyteen.

Kieltäydyin, mutta puhelimen toisessa päässä vielä mainostettiin: ”Tämän nyt saisi siis todellakin veloituksetta eikä velvoita mihinkään. On sitten lainapäätös valmiina, jos tulee jokin nopea tarve.”

Sanoin, että ei nyt todellakaan kiinnosta, vaan tarkistan lainatilanteen vasta sitten, jos sitä oikeasti tarvitsen. Tällä hetkellähän minulla ei ole minkäänlaista lainaa, enkä usko, että käyttöluotolle tulee tarvetta lähitulevaisuudessakaan.

Kuinka moni sitten ottaa lainapäätöksen, kun sitä noin suoraan markkinoidaan? Todennäköisesti varsin usea. Kun lainatarve tulee todeksi, niin kuinka moni enää siinä vaiheessa lähtee katsomaan muuta tarjontaa, koska se yksi lainapäätös on jo valmiina?

Itse en halua joutua loukkuun, jossa valitsisin sen helpoimman lainavaihtoehdon ilman kilpailutusta.

4 Comments

  1. Pankkien ihanneasiakas on ihminen/kotitalous, jolla on sekä lainaa että sijoituksia. Ne ottavat siivunsa molemmista asioista, niin nousu- kuin laskukautena. Riskit on ulkoistettu asiakkaille.

    Velaton ja kaikki tulonsa iloisesti käteisellä kuluttava on heidän kauhunsa.
    Markkinointi kohdistuu tähän kohderyhmään.

  2. Tiedostan toki, etten ole vielä pankin ihanneasiakas, mutta ilmeisen potentiaalinen sellainen: jos minut nyt saisi koukutettua, niin ehkä sitten tulevaisuudessa ottaisin asuntolainen ja ties mitä muutakin.

    Pankin vaihtohan on kuitenkin varmasti sitä harvinaisempaa, mitä enemmän sitoumuksia on ehtinyt siihen suhteeseen luomaan. Yli viisikymppiset eivät kuulemma käytännössä koskaan vaihda pankkia, joten markkinointiponnistelut kannattaa kohdistaa meihin nuorempiin.

  3. Pankkien aggressiivisuus menee välillä vähän yli. Itselläni tulee mieleen kylppäriremontti pari vuotta sitten, jossa joka pankissa tunkivat minulle korttilainaa tai jotain joustoluottosysteemiä.

    Omassa pankissa kysyin sitten myös ihan ”oikeaa lainaa”, jonka antoivat nikottelematta.

    Kysyin, että miksi ihmeessä he eivät sitä heti tarjonneet (halvempi korko, ja muutenkin järkevämmät ehdot), niin pankkineiti vain nikotteli vähän aikaa ja mumisi vastaukseksi jotain ”sitä niin harvoin enää kysytään…”

    Mutta vaikka me (tai ne) nuoret olemme niitä tulevaisuuden hyviä asiakkaita, niin osaamme kyllä olla pahimmillaan myös maailman vaikeimpia asiakkaita: Kilpailutamme pankit kerran vuodessa korkomarginaaleilla, palvelumaksuilla sun muilla.

    Ainakin jos jo asuntolainan ottaneeseen ystäväpiiriin on uskominen. Tai sitten minulla on vain kummallisia ystäviä.

    Odotan innolla pankin tilinumeron vaihdettavuutta, joka voisi ehkä jälleen madaltaa pankin vaihtokynnystä. Vai olenko vain nähnyt unia, kun muistelen tällaisestakin puhutun viime vuosina?

  4. Kyllä minullakin on mielikuva, että tilinumeron vaihdettavuudesta on ollut välillä puhetta. Pankit vain tietysti kovasti haraavat vastaan.

    Ehdottoman positiivista on se, että asuntovelalliset ja tietysti muutkin kilpailuttavat pankkeja. Tosin ihan peruspankinkäyttäjän näkökulmasta vertailu ei aina ole niin helppoa: palvelumaksujen ja korkojen viidakko on melkoinen.