Kulutusjuhla

Viherpiipertämisestä nautintoon ja viihteeseen

Ekologisen kuluttamisen edistäminen vaatii, että ”taviskuluttaja” voi todeta ympäristötietoisuuden tarjoavan vähintään yhtä laajan ja tasokkaan lifestylen kuin ns. normaali kuluttaminen. Mukaan pitää saada nautinnon ja viihteen elementti, totesi tutkija Anna Kortelainen eilen Dodo ry:n järjestämässä Megapolis 2021-tapahtumassa.

Tämä vaatii Kortelaisen mukaan myös sitä, että vihreämpi väki muuttaa suhtautumistaan mainontaan ja markkinavoimiin positiivisemmaksi, kuin mitä se on ollut.

”Suuri enemmistö kuitenkin torjuu kaiken viherpiipertämisen”, Kortelainen muistutti. Esimerkiksi ”Älä osta mitään” -päivä on epäonnistunut, sillä kielteiset viestit eivät toimi, vaan aiheuttavat nimenomaan vastareaktioita.

Ajattelu pitää muuttaa niin, että ihmisiä palkitaan järkevästä kuluttamisesta ja heille sallitaan kulutuksesta nauttiminen.

Myös säästämisen eetoksen Kortelainen näkee huonona tapana.

”Se ei edistä ekologisuutta, vaan kannaustaa tekemään ostoja pelkän hinnan vuoksi.”

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa totesi samassa tilaisuudessa, että julkisuudessa olisi uskallettava sanoa, kuinka kaupunkikeskukset vetävät ja myös houkuttavat yhä lisää asukkaita: Suomessa ei pitäisi toittottaa, kuinka koko maa on pidettävä vireänä, koska muuttovirrat suuntaavat suuriin keskuksiin.

Samoin pitäisi myöntää se, että niin kaupunkiasuminen kuin kuluttaminenkin voivat olla ekologisesti kestäviä.

Mannermaa esitti demokraattisen globaalihallinnon skenaarion, jossa on tarjolla paljon laadukkaita ja eettisiä tuotteita. Lisäksi tässä skenaariosta ovat mukana esimerkiksi kattavammat ja sitovammat globaalit sopimukset sekä virtuaaliheimot, jotka luovat paikkariippumattomia todellisuuskäsityksiä.

”Huipputeknologia voi olla huippuekologista”, Mannermaa muistutti.

6 Comments

  1. Kortelaiselle sellaisia terveisiä, että viimevuotisen Älä osta mitään -päivän teemana oli ”Kuluta kulttuuria” – siis positiivinen viesti, jopa käsky kuluttaa. Samoilla linjoilla on tarkoitus jatkaa tänäkin vuonna.

  2. hmm… Harmi, etten ehtinyt paikalle, vaikka tarkoitus oli. Kuulostaa, että oli kiintoisaa.

    Käsittääkseni kaupunkiasuminen on todistetusti maalla asumista ympäristöystävällisempää. Kompaktimpi asuminen vaatii vähemmän energiaa liikkumiseen ja lämmitykseen. Ja moderni teknologiahan on vuosikaudet ollut vanhaa ympäristöystävällisempää. Autot ja kodinkoneet ovat edeltäjiään energiapihimpiä. Eli eivät nuo siinä mielessä uusia avauksia ole, mutta ääneen sanomisen arvoisia ajatuksia toki. Tietenkin kaupunkien kulutuskulttuuri ja uuden korvaaminen saman tien vielä uudemmalla ovat melkoisia voimavarasyöppöjä. Vanhan ja maaseudun ihannointi ovat kuitenkin turhan yleisiä ympäristöystävällisyysilluusiota. Ehkä sitä voisi nimenomaan kutsua siksi piiperrykseksi?

    Ympäristötietoisuuden ei pitäisi edes olla tarpeellista. Lainsäädönnön pitäisi olla siinä kunnossa, että maailman hyvinvoinnin ei tarvitsisi perustua itsekkäiden ihmisten yksin tekemiin valintoihin. Yksilöllisiin kuluttajapäätöksiin perustuva maailmanparannus unohtaa, miten vapaamatkustaminen on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä täyden hinnan maksamista houkuttelevampi vaihtoehto yksilön kannalta. Silloin muut hoitavat asiat kuntoon ja itse pääsee halvemmalla, eli seuraava maksaa.

  3. Uusi teknologia varmasti olisi ympäristöystävällisempää, jos se korvaisi vanhan, mutta usein se on vain uutta ja sellaista, jota ei ennen ollut (esim. kännykät jne) ja tuo lisää kulutusta.
    Ja ei se uuden korvaava välttämättä ole myöskään kauhean ekologista: uudet plasma-tv:t kuluttavat jopa kolminkertaisen määrän energiaa perinteisiin kuvaputkivehkeisiin nähden. Toki niissä on enemmän näyttöpinta-alaakin.
    Viikonloppuna kuulin myös yhden mielenkiintoisen energiasyöppö -jutun: Tuttu Nokialla työskentelevä insinööri kertoi, että he olivat työpaikalla laskeskelleet, että jos kaikki firman valmistamat kännykkälaturit ovat kiinni töpselissä, mutta eivät lataa, niin energiaa kuluu suunnilleen kuuden ydinvoimalan tuoton verran. Huhhuh. Ja siis tuo oli silloin kun ne eivät lataa.
    Tepon kanssa olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä siinä, että lainsäädännön pitäisi ohjata tehokkaammin yrityksiä ekologisiin valintoihin. Jos vaikka nuo kännykkälaturit ja viihdelektroniikka menisivät automattisesti kokonaan pois päältä silloin kun eivät ole käytössä, niin energiaa säästyisi huimat määrät.

  4. Elena: Ilmeisesti myönteinen viesti ei vielä ole mennyt riittävän hyvin läpi, vaan ihmisille on jäänyt mieleen vain tuo Älä osta?

    Teppo: Mitään mullistavan uutta kumpikaan näistä puhujista ei toki tuonut esiin, mutta vanhempiakin näkökulmia on välillä syytä muistutella.

    Tuohon ympäristötietoisuuteen ja kuluttajien valintoihin liittyen: kaverin kanssa pohdittiin sitäkin, että eihän meillä tarvittaisi esimerkiksi Reilun kaupan tuotteita, jos liike-elämä toimisi niin kuin syytä olisi…

    Matti: Tietyissä asioissa teknologia sentään onneksi vähentää materiaa. Esimerkiksi kännyköiden vastaajapalvelut ovat tainneet suunnilleen kokonaan poistaa vastaajalaitteen Suomen markkinoilta.

    Käsittääkseni ihmiset tiedostavat esim. plasma-tv:n energiasyöppöyden, mutta energia on sen verran halpaa (vielä), että se ollaan valmiita maksamaan siitä ilosta, että on hieno kuvaruutu.

    Eivätkä yritykset tietysti toimintaansa kehitä muutoin, kuin että se on niille taloudellisesti kannatttavaa.

  5. Säästäminen ei todellakaan ole välttämättä ekologista, siihen liittyy ajatus kaiken ostamisesta mahdollisimman halvalla. Parempi olisikin ostaa mahdollisimman kallista, kuten välttämättömiä kulutustavaroita käsityöläisliikkeistä. On kuitenkin väärin luoda mielikuvaa, että kuluttaminen voisi olla jotenkin ympäristön hyvinvointi edistävää. Tietenkin jos kuluttamisen käsitettä laajennetaan esim. metsän ostamiseen ja sen vapaaehtoiseen suojeluun, voi kuluttaminen jollain tavalla olla luontoa suojelevaa.

    Toisaalta myös yksilön vastuuta on korostettu liikaa tähän astisessa keskustelussa. Ihmiset tekevät ympäristön kannalta haitallisia valintoja niin kauan kuin heillä on siihen mahdollisuus. Siksi yhteiskunnan (siis meidän kaikkien) tulisi suosia politiikkaa, jossa yhteisillä päätöksillä luotaisiin ympäristöä tuhoava elämäntapa mahdottomaksi. Yksilön vapautta on rajoitettava, koska maailma ei enää kestä sitä.