Eilen astelin uusiin tiloihin muuttaneeseen Like-kirjakauppaan (eli liike ei ole enää Kaisaniemessa, vaan osoite on Iso Roobertink. 20, ent. Stupido Shop).
Tarkoituksena oli hakea tietty kirja, ja ovesta sisään astuessani kauppaa hallitseva Otto1000 huikkasi tervehdyksen ja kysymyksen, tarvitsenko apua. Haluamani kirja löytyi heti hyllystä ja juttelimme yleisesti Otto1000:n kanssa hiukkasen uudesta myymälästä, mutta paljon enemmän vielä netistä: sekä Likekauppa että Otto1000 esittäytyvät MySpacessa.
Ottoahan on tituleerattu Suomen tunnetuimmaksi kirjakauppiaaksi. Ainakin hän on palveleva ja persoonallinen ja mainostaa jo omalla olemassaolollaan Likeä. Näin sen ainakin pienemmissä, oikeasti palveluun pyrkivissä yrityksissä pitäisi olla. Tässä kaupassa on ilo asioida, ja varmasti myös myyntiä Oton asenteella syntyy.
Marjut
Toisaalta taas Oton palvelualtis asenne voi joskus olla aika luotaantyöntäväkin. Itse olen välillä kokenut varsin ahdistavana sen, ettei Likessä voi käydä fiilistelemässä ja katselemassa kirjoja kaikessa rauhassa ilman Oton aktiivista osallistumista asiaan. Jos ihan rehellinen olen, niin viime aikoina olen tsekannut ensin ovelta kuka on myymässä, ennen kuin olen rohjennut sisälle. Sääli, sillä Otto on kyllä mukava – minä vain kaipaan ostosrauhaa etenkin kirjakaupoissa.
Sami O
Siis minähän kävelin pokkana vakioreittiä joulukuun lopussa kohti Stupido Shopia levynostoon. Avasin oven ja nostin katseeni ja huomasin olevani Like-kaupassa, sinänsä miellyttävä yllätys.
Marjutille. Niin, rauhaa tarvitaan. Mutta jos myymässä on Teemu Bling-bling niin kirjanostolta ei voine välttyä 🙂
http://uberkuul.wordpress.com/2006/07/17/rahaa-on-ja-se-nakyy/