Yleensä tarkastan elintarvikkeiden ”Viimeinen myyntipäivä” -merkinnät kaupassa (liha- ja kalatuotteet, maitohyllyn elintarvikkeet jne.). Useimmiten päivämäärissä on riittävästi varaa. Lisäksi kaupat kohtuullisen tehokkaasti merkkaavat alennushinnoilla ne vanhenemistaan lähestyvät paketit.
Mutta miksi ihmeessä tuntuu siltä, että jos tämän päivämäärien tsekkauksen jättää vaikka kiireen vuoksi tekemättä, niin huomaa kotona, että leikkelepaketti kohtaa laskennallisen hetkensä viimeistään ylihuomenna? Ja sinkkueläjää tämä ärsyttää, sillä 300 grammaa leikkeleitä on hiukkasen paljon popsittavaksi nopeaan tahtiin.
En toki ole niin järisyttävän tarkka siitä, etteikö tuotteita voisi käyttää myös viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Uskon elintarviketeollisuuden jättävän kyseisiin merkintöihin sen verran varaa, että jos tuote on läpikäynyt asiallisen kylmäketjun valmistuksesta kotijääkaappiini, ei siinä ihan hetkessä tapahdu prosessia, joka tekisi siitä syötäväksi kelpaamattoman.
”Viimeinen myyntipäivä” tai ”Parasta ennen” ovat tietysti vielä venyvämpiä määreitä. Luotan omaan aistinvaraiseen arviointiini, joka kertoo, onko jogurtti syötäväksi kelpaavaa tai vieläkö maitoa voi lorautella kahviin.
ohis
Päivämääräkömmähdystä voi lievittää jakamalla vaikkapa sen leikkelepakkauksen kolmeen yhtä suureen annokseen ja pakastamalla niistä kaksi.