Kulutusjuhla

Minusta on tullut nettiasiakas

Muutin viime syyskuussa Helsinkiin Jyväskylästä ja tajusin, että pääkaupungissa minne tahansa meneminen vie paljon aikaa. Jonkun yksittäisen tuotteen hakeminen jostakin kaupasta saattaa viedä helposti puolitoista tuntia. Niinpä olen ryhtynyt hoitamaan ostoksiani netissä. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen ostanut netistä pääsy– ja matkalippuja, majoituksia ulkomailla, kirjoja, levyjä ja joululahjoja. Esimerkiksi levyjä en ole muuton jälkeen ostanut kertaakaan levykaupasta, vaan pelkästään netistä ja keikoilta.

Kestokulutustavaroista oikeastaan vain vaatteet tulee nykyään ostettua kaupoista, lähes kaikki muu hoituu netin välityksellä. Nykyään monella pienemmälläkin kaupalla on toimivat nettikaupat ja toimitukset pelaavat hyvin. Luotan myös nettipankkitunnuksilla tapahtuvaan maksuun. Useasti myös hinta on nettiostamisen kannalla. Esimerkiksi venäjän kielen oppikirjan sain edullisimmin nettikaupasta.

On nettikaupassa tullut kummallisuuksiinkin törmättyä. Esimerkiksi Lippu.fi palvelun toimitusmaksut ovat aika erikoiset: kirjeitse 6 euroa/TILAUS ja printattuna tai tekstiviestillä 1,5 euroa/LIPPU. Eli jos ostaa neljä lippua tai enemmän, niin kannattaa ottaa toimitus kirjeitse, mutta pienemmissä määrin printtailla itse. Ihmettelen vain, että mikä isommissa printtilippumäärissä maksaa? Kilpailija Lippupalvelun hinnoittelu on vielä epäselvelmpi ja on riippuvainen tapahtumasta. Erityisen mielenkiintoinen on ulkomaille postitse tilattujen lippujen hinta: 30 euroa, kun Suomeen saman palvelun saa 6 eurolla. Kirjekuoren lähettäminen kun taitaa maksaa kaikkialle maailmaa alle euron luokkaa…
Mutta ainakin minun kohdalla nettiostoksista on nyt tullut arkipäivää.

5 Comments

  1. Sinänsä hassua… Ihmiset perustelevat pääkaupunkiseudun parhautta aina sillä, että siellä on kaikki (kaupat). Ehkä pienempi kaupunki ei sittenkään ole huono idea. 🙂

  2. Joo, kyllähän täällä kauppoja riittää, mutta niitä on hankala löytää ja niihin on hankala päästä. Jyväskylässä kun tiesi joka putiikin ja jokaiseen pääsi kymmenessä minuutissa fillarilla. Nyt arvostan kovasti sitä, että voin tehdä kaupat suoraan kotoa.

  3. Niinpä! Huvittaa vaan kun ihmiset perustelee pääkaupungin erinomaisuutta juuri sillä, että siellä on kaikki. Samasta syystä moni halajaa sinne asumaan. Minua sinne ei saisi muuttamaan kirveelläkään. 😉

  4. On täällä, ainakin Malmilla, kiva asua. Silti liikuntaesteisenä teen kaikki, ihan kaikki mahdolliset ostokset netistä. Toistaiseksi joudun vielä henk.koht. asioimaan kirjastossa ja ruokakaupoissa. Juu, ruokaa saa netistä, mutta kilpailu on vielä olematonta. Ja homma toimii… ;D

  5. Sea: Hmm, mielestäni ihmset perustelevat pk-seudulle muuttoa pääsääntöisesti työn tai opiskelun takia, eivät sen vuoksi, että täällä olisi ”kaikki”. Esimerkiksi omaa oppiainettani ei olisi voinut yliopistotasolla opiskella missään muualla.

    Useimmat pienemmiltä paikoilta tänne muuttaneet tuttuni, samoin minä itse, joskus kaipailevat sitä asioinnin helppoutta toisissa kaupungeissa, kun verovirastolta on lyhyt matka työvoimatoimistoon ja pankista vaatekauppaan.

    Toki täällä on monia alueita, joissa ne palvelut löytyvät tiiviimmin ja vaivattomammin, eli on sitä pikkukaupunkimeininkiä.

    Enemmän täällä on esim. kulttuuritarjontaa, jos vaan tulisi niissäkin aina käytyä… Pienemmässä kaupungissa jonkun suomibändin keikka oli harvinaisempaa hupia, joten sen meni sitten varmemmin katsomaan kuin täällä.

    Mutta joo, tilailen minäkin netistä monia asioita, vaatteista cd-levyihin, kun en jaksa lähteä kuluttamaan aikaa kaupungilla. 🙂