Sitruuna pohtii kirpputoreja: ”Ihan täysin en ole sisällä kirpparien hintapolitiikasta. Jotenkin tuntuu, että ihan superhalvalla pitäisi myydä, että saisi mitään kaupaksi. Euro on jo jonkinlainen kynnys. Yli viiden euron ei kannata kaupata mitään. Silti tavaroiden ostoarvo on voinut olla kymmeniä euroja. – – – Pöytävuokrat ovat kuitenkin korkeita, esimerkiksi Valtterilla Helsingissä 35 euroa per pöytä. Siihen saa aika paljon myydä 0,5 euroa maksavia tavaroita. Jos koko pöydän tuotto menee pöytävuokraan, onko mielekästä viedä tavaraa kirpputorille vai kipata se suoraan roskiin? Takapihalle kävelemisellä pääsee helpommalla.” (Mari Koo)
Petja Jäppinen
Perusta on se, että jos pöydässä ei ole yli 50€ tavaroita, ei sinne kannata edes lähteä.
Sitten pitää myydä.
Siis ei istua apaattisena pöydän takana, vaan myydä, ottaa kontaktia, kertoa juttuja, tarinoita ja puhua ihmisille.
Kun ihminen pysähtyy, se ostaa.
sea
Paitsi kun suurin osa kirppareista on itsepalvelukirppareita ei siellä voi kertoa pöydän takana tarinoita.