Kirsi Haapala kohtasi hämmentävän huonoa palvelua puutarhamyymälässä: ”Likka lähti sisälle soittamaan paikan omistajalle kysyäkseen lisätietoja puusta. Alussa lampsinut mies lähestyi nyt ja kertoi, että minun kannattaisi viedä asiani muualle, naapurikunnan puolella on kuulemma hyvä taimitarha. ”Sinne olen ohjannut muitakin, jotka eivät ole olleet täällä tyytyväisiä.”
Likka tuli takaisin ja halusi siirtyä helmpompien (kukka-)asiakkaiden pariin ja kehotti lampsijaa palvelemaan minua. Lampsija sanoi ettei onnistu, työaika on täynnä.
No niin, paikkaa siis pyörittivät työllistetyt ihmiset. Miten heiltä voisi vaatia palavaa innostusta puutarhamyyntityöhön, kun eivät siitä palkkaakaan saa eivätkä itse ole paikkaa valinneet. Lisäksi lampsija tuntui huomaavan itsekin, ettei homma ko. yrityksessä pyöri (taimet leikkaamattomia ja hoitamattomia, asiantuntevat myyjät loistavat poissaolollaan, hinnat korkealla kuitenkin) ja opasti omatoimisesti asiakkaita muuanne.” (Mari Koo)