Kulutusjuhla

Kuolemanpelko omistusvimman takana

Neiti Ihaa mietiskelee syvällisemmin kuluttamista: ”Omistaminen luo turvallisuuden tunnetta, mutta valitettavasti emme saa tuonne luterilaiselle hautausmaalle mitään faraoiden tyyppisiä hautaratkaisuja, mihin roudattasiin keräämämme maallinen mammona ja voisimme leikkiä kuvitteluleikkiä, jossa materia seuraisi perässä paratiisin porteista sisään. Kuoleman ja haavoittuvaisuuden pelko, turvattomuus ja tyhjyys sekä heikko itsetuntoko onkin siis kaiken kuluttamis- ja omistamisvimmaisuuden takana?
Tämäkin tuli vain mieleeni haaveillessani pitkästä aikaa Oikotieltä omistusasuntoja. Miksi sen pitää olla kaiken palkan syövä omistusasunto, jota pakkomielteen omaisesti sitten allekirjoittanut ryhtyy sisustamaan ja asustamaan niin, että yöunetkin vimmassa häviää?
” (Mari Koo)

2 Comments

  1. Jaa-a, isoja asioita. Itse olen aina ollut enemmän omistamista vastaan kuin puolesta, mutta jos tärkeät seikat pakottaa suuntaan tai toiseen, niin.. Esim. en olisi ikinä halunnut ostaa asuntoa, mutta koska haluan asua vielä eläkkeelläkin Helsingissä – siksi että mun kaikki vanhatkin kaverit on jo muuttaneet tänne – en pysty eläkkeestä maksamaan Helsingin tason vuokria. Jotta siitä sitten, oli aika naseva puolto ja työntö omistusasumisen suuntaan.

    Tilasin muuten kokeeksi Plaza Koti – lehden. Huomaan, etten ole ikinä lukenut mitään muuta lehteä otsa niin tuskaisissa rypyissä 😀 Ei vaan jotenkin hilaudu perille asti se, että jotkut käyttää koko ikänsä maksimikalliiden sisustusratkaisujen hankkimiseen, säätämiseen ja puunaamiseen. Mut kai se on harrastus siinä missä jokin muukin?

  2. En minä ikinä omistusasuntoa, en! Heti kun asumisoikeusasunnot tulivat Suomeen, laitoin paperit ja nyt mulla on jo 3. asumisoikeuskämppä. Minusta tämä on hyvä systeemi. Asut kuin omassa, hieman normivuokraa halvemmalla. Omaosuuden hinnan saa kämpän papereita vastaan suoraan lainaksi. Jos muutat tai vaihdat, saat omasi pois indeksikorotuksella. Lupa tehdä remontteja itse, jos haluaa. Osa vaatii isännöitsijän hyväksynnän (isommat muutokset). Eli mulle ehdottoman sopiva asumismuoto, sääli, että näitäkin on liian vähän ja hirveät jonot nykyään. Minä aloitin numerolla 66. eli heti kun laki tuli voimaan ja sain paperit kuntoon. Saatiin ekaks rivari, uusi, tosi kiva. Jäi sitten erossa exälle, joka maksoi osuuteni pois. Minä hain toisen, ison kaksion, oli kans kiva, mutta paikka väärä. Palasin Malmille, tupakeittiö, huone, kylpyosasto ja base, 59 neliöä ja iso partsi – olen ehdottoman tyytyväinen! Suosittelen muillekin… Lisäksi osa vastikkeesta menee korjausrahastoon, joten vuokran osuuskaan ei koskaan nouse ihan kohtuuttomasti. Kerran vuokra on jopa alentunut ;D