Anna Rongas laskee tienanneensa ompelukoneen hankintakustannukset: ”Halusin pieneen makuuhuoneeseen uudenlaista väriä. Tekstiileillähän se käy. Päiväpeitot. Hyvä idea. Unikulmassa kauhistus 200 euroa. Hemtexiin. 799 euroa. Ihan totta. Seuraavaksi eurokankaaseen. Löytyi juuri tismalleen sopiva väri. 40 euroa.
Hurhur pari minuuttia ja ompelukoneen hinta tienattu kevyesti. Sitä paitsi nuo huikean kalliit polyesterpeitot olivat sähköisen oloisia. Nämä täyttä puuvillaa.” (Mari Koo)
Petja Jäppinen
Siis ihan oikeasti minä ihmettelen sitä, miten paljon ihmiset maksavat kaikenlaisesta sellaisesta, minkä voisi aivan hetkessä ja pienelläkin opettelulla tehdä itse.
Kodintekstiilit ovat vain yksi osa sitä, ruokapuolella tämä on aivan jokapäiväistä leipää.
Ihan vaikka vain makaronilaatikko, eväs jonka tekee toisella kädellä. Tai maksalaatikko, joka oikeastaan vielä helpompi.
Eines pizza? Miten kukaan maksaa sellaisesta, kun itse tekee paljon paremman, ja jos ei osoita resepetille liikaa respektiä, saa levypiirakasta pakasteen joka kestää pakastamista paremmin kuin kaupan kumifresbee.
On sitten sellaisia hommia, joista voi maksaa saadessaan valmista, mutta nämä tömmöiset pikkujutut.
Jyri
Kodintekstiilit ovat yksi asia mutta sänkyostoksilla pisti silmään myös se kuinka järjettömästi sängyn erillisistä päädyistä yritetään nyhtää. Sen vielä ymmärtää että täysin luonnonmateriaaleista rakennettu pohjoismainen runkopatjakokonaisuus maksaa mutta se ei enää mahdu pirtaan että muodoiltaan yksinkertainen puinen pääty alkaa kustantaa sen 2000 eurooppalaista…
Mari Koo
Petja, mitä ilmeisimmin ihmiset eivät ole niin taitavia kuin sinä. Tai siis kokevat muut tekemiset tärkeämmiksi kuin kokkailun.
Jyri, Turisti kertoi nikkaroivansa sängynpäätyä juuri noiden kustannusten vuoksi.