Kulutusjuhla

Milloin huono kokemus kannattaa laittaa julki?

Janne miettii julkisen palautteen antamista: ”Itse olen sitä mieltä, että yrityksiä pitää ymmärtää, eikä ihan pienestä asiasta kannata lähteä sotatantereelle. Ensiksi kannattaa yrittää selvittää ko. yrityksen kanssa asia siten, että toimintaa voitaisiin jatkossa parantaa, eikä kyseisiä tilanteita tapahtuisi. Jos kuitenkin tilanne kääntyy välinpitämättömyydeksi, silloin asian voi mielestäni tuoda julkisuuteen.

Mitäs mieltä olet? Pitäisikö näitä asioita tuoda esille vai painaa villaisella? Pitäisikö antaa mahdollisuus ongelman korjaamiseen ensin vai rynnätä suoraan nettiin?” (Mari Koo)

3 Comments

  1. Ihmisiä ne yrittäjätkin ovat, eivätkä nykyaikana edes mitään riistoporvareita. Valitettavasti nykyään ihmisten julkinen mollaaminen on valttia niin iltapäivälehdissä kuin netissäkin. Yksittäistapauksista saattaa nousta suunnaton kohu, josta on oikeaa haittaa paitsi yrittäjän liiketoiminnalle, myös henkilökohtaiselle elämälle. Joskus tällaiset loanheitot ovat lisäksi syystä tai toisesta henkilökohtaisia, mutta yritykseen suunnattuja oikeuskanteiden välttämiseksi. Kirjoittajien etiikkaa tulisi pohtia blogipiireissäkin enemmän.

    Toki yritysten selkeät palvelujen ja asiakkaan laiminlyönnit on syytä nostaa julkisuuteen ihan yleisen yritystoimintakeskustelun nimissä. Missä sitten menee vihaisen loanheiton ja rakentavan kritiikin raja, tämä on usein veteen piirretty viiva ja silkkaa retoriikkaa nettikeskusteluissa ja -kirjoituksissa. Vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan, luotan vanhaan viisauteen siitä, että muille pitäisi tehdä kuten muiden toivoo tekevän itselle. Anna ja saa anteeksi. Kehitä ja kehity. Ennen kaikkea: Vedä syvään henkeä ja mieti asiasi ennen kuin kirjoitat siitä julkiselle kanavalle, kuten internetiin.

  2. Minä olen erittäin dynaaminen asiakas.

    Mutta sitten kun menee kuppinurin, se menee kokonaan.

    Esim. URH-rakennus, minä olen ajatellut että pidän asian esillä niin kauan kuin yksikin Putki-Vuorion omistajien omaisista on elossa seitsemänteen polveen.

    Sitten minä ihmettelen sitä, että kukaan vanhempi antaa lapsensa kantaa rahajaan Fiorellaan?
    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=52681
    Tilanne saattaisi olla toinen, jos tämä äijä olisi jossakin muussa bisneksessä, mutta että nämä pimujen vanhemmat rahoittavat ahdistelusta tuomitin elämän….
    Minulle ei vanhempana kelpaisi edes omistajan vaihdos, sillä uusi omistajahan olisi maksanut tälle nykyiselle omistajalle ja näin tukenut tätä rikollista.

  3. Asiakkaan pitäisi pysytellä selvillä siitä, kenen kanssa on tekemisissä, sillä sopiva reaktio riippuu firmasta.
    Pienimmät yritykset eivät ole juuri enempää kuin firman perustanut henkilö itse. Ihmisten kesken on tapana harkita, joustaa ja puhua suoraan. Mutta kaikkein suurimmat ylpeilevät sillä, etteivät ne yritäkään tehdä muuta kuin voittoa. Silloin asiakkaiden tulisi vastaavasti olla ylpeitä siitä, etteivät he anna armoa niille, jotka eivät sitä ansaitse.