Tällä viikolla ei ole voinut välttyä talousuutisoinneista, joissa kurssit kääntyvät laskuun, taantuma uhkaa ja ties mitä. Ja mitäs sitten kuluttajan pitäisi touhusta ajatella ja kuinka toimia?

Mea kirjoittaa seuraavaa:

”Ollaanko me oikeasti niin tumpeloita nykyisin, että nyt kun maailmalla pörssit romahtelevat, hinnat nousevat ja lama ja ankeat ajat kolkuttelevat ovella, niin ne pakolliset asiantuntijadosentit on taas rahdattu televisioon kertomaan naama peruslukemilla, että nyt pitää kuulkaa kansalaiset sillä tavalla elellä että pitää alkaa miettiä, mihin rahansa laittaa. Että säästää pitää ja se tapahtuu kas niin, että ostaa vähemmän ja laskee, että rahaa tulee hippasen enemmän kuin menee. Ja päälle kaivetaan Kolmosen Jaakko naftaliinista kertomaan, miten tehdään pullaa ja makkarakeittoa ihan itse. Että se on sillä tavalla halvempaa. No kidding. Ihan itse en olisi oivaltanutkaan.”

Kriisi miettii:

”Mitä ajattelee pieni ihminen, joka pitää sekä ammattiliittoja että markkinataloutta ylipaisuneina kaskelotteina, joille kummallekin pieni ihminen on pelkkä peliväline? Pieni ihminen ajattelee surkeana, että pitääkö sittenkin laittaa talvilomalle varatut lomarahat mieluummin piiloon kuin alkaa suunnitella matkaa? Kuulostaa naurettavan pinnalliselta, mutta vaikeiden aikojen keskellä ihmisten onnellisuus on yleensä hyvinkin naurettavista asioista kiinni.

Pahin lama ei ole se, mikä heijastuu rahapusiin, vaan se, joka kummittelee korvien välissä.”

Ai niin, piti linkata myös Lehteen, joka käsittelee aihetta ansiokkaasti.

”68-vuotias tiibetiläismunkki Lobsang Rigzing sanoi, ettei yleensä jaksa seurata kovin tarkoin, mitä maailmalla tapahtuu.

”Mutta kun näin uutisissa sen epätoivoisen pörssimeklarin, niin tuli sellainen ajatus, että on pakko jotenkin auttaa. Mahtaisiko siellä olla jollakulla käyttöä vanhoille kyynärsauvoilleni? Minulla ei ole niille enää käyttöä, kun kiinalaissotilaat äskettäin pieksivät minut ja olen nyt neliraajahalvaantunut. Kaikkea turhaa tavaraa sitä kertyykin nurkkiin!”