Kesis osti farkkuja hyvän myyjän ansiosta: ”Suloinen ja vaikuttavan ammattitaitoinen gaypoika (kenties vain fruittari tai dandy, mistä minä tiedän. Ja mitä väliä sillä lopulta edes on?) keräsi minulle vihjeitteni perusteella (en ole kovin muodikas, eikä lahkeiden pituus ole koskaan riittävä) lannistavan jamespinon sovitettavaksi – yhdetkään eivät istuneet. Nöyrästi tosiasiat kohdaten jouduin pyytämään poikaa kiikuttamaan minulle varuiksi vielä yhden numeron isommat kustakin mallista. Pylly näytti edelleen väärälle ja epäkutsuvalle. Tunnustin tämän pojalle, joka totesi vian olevan ehdottomasti housumalleissa eikä suinkaan itse pokaalissa. Kiitin miltei kyynelehtien ja poistuin puolijuoksua häpeän ja henkisen tuskan puna poskillani poltellen. Jo kaiken itsetuntoni hävinneenä ja kehonkuva kallellaan hiippailin toiseen nuorisoliikkeeseen. Sain jälleen itkettävän hyvää palvelua, tällä kertaa uskomattoman herttaiselta tyttöihmiseltä, joka tasaisin väliajoin kävi kysymässä tilannettani sovituskopin tiimoilla ja vaatimassa minifashionweekia koekappaleiden kanssa. Vuolaat kehut säestivät jokaista ujoa esiinpistäytymistäni, ja arvaattekin mitä sitten kävi: ostin kaikki ihanat, peppua upeasti halaavat, kyllin pitkälahkeiset ja jännittävästi miltei trendikkäät denimkappaleet.” (Mari Koo)
Matti
Täytyy tässä kehaista, että on muuten miesten farkkumyyntikin parantunut vuosien saatossa. Vielä reilut 10 vuotta sitten sai nuorena miehenä selailla bulkkifarkkupinoja läpi kaupantätien katsellessa pitkin nenänvartta. Sovituskopissa sitten ihmeteltiin kun ei mikään sovi ja piti aina päätyä Leviksen viisnollaykkösiin. Ei sillä, että olisi niin paljon valinnanvaraakaan merkkifarkuissa ollut.
Viimeisestä farkkuostoksestani on nyt jo kohta kaksi vuotta aikaa siitäkin, mutta sain silloin aivan loistavaa palvelua Tampereen Koskikeskuksen JC:ssä, jossa avulias miesmyyjä toi läjäpäin farkkuja sovitettavaksi. Kyllähän kaveri vähän miehiinmenevältä kuulosti, mutta mitä sitten. Osasi meinaan asiansa aivan järkyttävän hyvin. Farkkuja singahteli sovituskoppiin ja välillä piti käydä näyttämässä. Lopulta löytyivät elämäni parhaat farkut, jotka olivat tuolloin aivan uusinta uutta Dieselin mallistoa. Housut istuivat jalkaan heti kuin olisin niitä jo vuosia käyttänyt. Kiittelin kovasti myyjää ja maksoin mielelläni ekstraa loistavista housuista. Samoilla jesseillä onkin sitten pärjätty sen jälkeen. Toki käytössä myös kolmisen vuotta vanhat Crockerit, jotka ovat kuitenkin menettäneet ikävästi väriään.
Hyvät farkut tunnistaa siitä, että ne kestävät vuosia, näyttämättä vuosia vanhoilta. Hyvän myyjän tuntee siitä, että hän näkee vaivaa löytää persjalkaisimmallekin asiakkaalle sopivan mallin ja kommentoi rakentavan rehellisesti eri mallien istuvuutta asiakkaan päällä.