Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Laki &oikeus &politiikka' merkittyjä kirjoituksia

Kuluttajan oikeuksien päivä muistuttaa kuluttajan digitaalisista oikeuksista

saturday 15. marchta 2014 klo 12.40 kirjoittajana Mari Koo

Tänään vietetään kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää.

“Päivämäärä on valittu siksi, että 15.3.1962 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kongressille pitämässään puheessaan kiinnitti ensimmäisenä merkittävänä poliitikkona huomion kuluttajan oikeuksiin.”

Tänä vuonna päivän teemana ovat kuluttajan digitaaliset oikeudet. Kuluttaliiton sivuilla voi osallistua myös aiheeseen liittyvään kyselyyn ja arvontaan.

Eilen osallistuin Kuluttajaliiton ja Kuluttaja-lehden kuluttajan oikeuksien päivän tilaisuuteen. Kuluttajaliiton puheenjohtaja Leena Simonen julkisti päivän teemaan liittyneen tiedotteen internetliittymien vähimmäisnopeuden nostamisesta, ja pääsihteeri Juha Beurlingin johdolla kohotettiin päivän malja.

Lisäksi tapahtumassa puhui upea Linda Liukas, joka on singahtanut Suomen kirja-alan nimekkääksi tekijäksi: hänhän on kerännyt joukkorahoituksella ison läjän rahaa kirjaan, jonka tarkoituksena on opettaa lapsille koodausta.

Linda Liukas totesi puheenvuorossaan olevansa itse ahkera digitaalisten palveluiden käyttäjä. Pilvipalveluissa kulkevat niin musiikki kuin varmuuskopiot. Nettikaupoista hän hankkii paljon tarvitsemaansa wc-paperista alkaen.

kuluttajanoikeuksienpäivä
Kuluttajaliiton puheenjohtaja Leena Simonen, pääsihteeri Juha Beurling ja marttojen toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä juhlistivat kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää.

Kulutusjuhla ry on Kuluttajaliiton paikallisyhdistys. Liittymällä yhdistykseemme liityt siis samalla Kuluttajaliittoon ja olet oikeutettu liiton jäsenetuihin.

Be Sociable, Share!

»   Juha Ketola kertoo Asiaa päivittäistavarakaupasta -blogissaan törmäyksistään viranomaissäädösten kanssa: “K-supermarketkauppiaana toimiessani tein jatkuvasti rikollista toimintaa rikoskumppanini, paikallisen kalastajan kanssa. Hän kävi yöllä kalastamassa muikkuja, pakkasi ne veneessään jäihin ja toi suoraan kauppaani. Määrät olivat parhaimmillaan 100kg päivässä ja myimme ne alle puoleen hintaan normaalista. Rikoksen tästä tekee se, että terveystarkastajan mukaan kalastaja olisi saanut myydä kalaa vain, jos hänellä olisi ollut asianmukaiset kylmäsäilytystilat. Sillä ei ole väliä, että niitä ei käytetä mihinkään. Yksi pahimpia rikoksiani tapahtui elintarviketeollisuuden lakon aikana. Kun aavistin lakon tulevan, ostin parisataa kiloa porsaan ulkofilettä, jotka pakastin. Lakon aikana hyllyt olivat tyhjiä, paitsi fileemme, joita sulatimme tarpeen mukaan. Valpas terveystarkastaja kuitenkin aavisti puuhamme ja löysi pakkasesta fileemme. Laittomat lihat tuomittiin hävitettäväksi, sillä niiden parasta ennen -päiväys oli mennyt. Yritin selittää, että pakastin fileet tuoreina ja liha säilyy pakastettuna vuoden, ei kahta viikkoa kuten fileiden kyljessä luki. Turha toivo, sääntöjen mukaan kaupassa ei saa itse pakastaa mitään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rivo Emäntä sai sakot, koska hänen väitettiin punninneen avokadonsa liian kevyiksi pussista kiinnipitämällä. “Video, jota en koskaan nähnyt oli kertonut minun pitäneen pussista kiinni punnituksen aikana. Tämä oli aiheuttanut tilanteen, että olin hyötynyt hinnanalennuksena n. 1,5 euroa. Eikun. Hetkinen. Stevari punnitsi väärällä koodilla. Vai minä?! Siis kuka? Mikä on avokadojen hinta? No sitä selviteltiin jonkun aikaa. En tiedä mitä videossa näkyi mutta tiedän itse että millään tahallisella tai tietoisella ruumiini toiminnalla en aikonut tänä päivänä vuonna 2013 säästää noin euroa Palokan Citymarketin avokadoista kun muuten kauppakuitti läheni kolminumeroista lukua. Tuli paranoidinen olo. Joku väittää minun toimineen ”täysin selvästi” epärehellisesti ja samalla aivolohkoni jyskyttävät nikotiinintuskissa kysyen mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu?! Jos olen punninnut avokadoni väärin, olen todella todella pahoillani ja maksan mielelläni sen erotuksen. Ja maksoinkin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle. Kannattaa vilkaista myös blogin kommenttiosaston keskustelua) Ei kommentteja.

»   Kuluttaja-asiamies on aloittanut blogin. Ensimmäinen teksti käsittelee nettihuijauksia: “Kansainvälisesti on ymmärretty, että huijauksia ja petoksia voidaan ennaltaehkäistä viranomaisten yhteistyöllä ja tiedottamalla. Tärkeää on saada poliisi ja syyttäjäviranomaiset ymmärtämään vahinkojen laajuus, vaikka se yksittäisen kuluttajan osalta olisikin vain kymppejä tai satasia. Poliisin avulla tekijöitä voidaan saada jäljitettyä ja tuomiolle teoistaan. Internet on tärkeä tiedon lähde ja monin tavoin palveleva markkinapaikka. Meidän tulisi tehdä kaikkemme, että kokisimme netin turvalliseksi asiointikanavaksi. Huijatuksi tulemisen kokemukset heikentävät vastuullisten toimijoiden mahdollisuutta käydä kauppaa ja kehittää toimintaansa. Samalla heikentyy kuluttajien halukkuus tarttua uusiin kaupankäyntimuotoihin ja palveluihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

“Kotiäitinä pääsee nauttimaan hyvinvointivaltion hedelmistä”

friday 8. marchta 2013 klo 15.30 kirjoittajana Mari Koo

Lupiini kirjoittaa, ettei haluaisi osallistua esimerkiksi “Kotihoidontuki paremmaksi, kotiäideille lisää massia”-mielenosoitukseen:

“Viiteryhmänä lisää rahaa vaativat kotiäidit kuulostavat rehellisesti sanottuna puistattavalta. En muutenkaan ole kiinnostunut osottamaan mieltäni napakohtaisista asioistani (koska en esim kuulu seksuaalivähemmistöön, silloin asia olisi eri), Suomessa kotiäideillä on asiat vähän helvetin hyvin noin globaalissa mittakaavassa. Täällä on turvalliset synnytykset, turvattu raskaus- ja pikkulapsiaika ja pitkät pitkät äitiyslomat ja vanhempainvapaat. Joskus tekisi mieli kirjoittaa Hesarin yleisönosastoon otsikolla “onnellinen veronmaksaja” ja hehkuttaa sitä, miten upealla tavalla juuri kotiäitinä pääsee nauttimaan hyvinvointivaltion hedelmistä. Hienoista leikkipuistoista, museosta, joukkoliikenteestä, neuvolajärjestelmästä. Ilmaiseksi! “

Olen niin samaa mieltä! Suomessa lapsiperheille on tukea, turvaa ja viihdykettä tarjolla runsaasti.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen kaverini kuunteli ihastuksissaan, kun kerroin lapsilisistä ja vanhempainrahoista. Tai sitä, ettei täällä tarvitse olla turvana sairausvakuutusta raskautta ja synnytystä ajatellen.

Meidän perheemme on saanut raskauden alkuajoista nauttia todella mukavasta neuvolantädistä. Synnytys sujui hienosti osaavissa käsissä. Lapsen syntymästä lähtien tilille on ropsahtanut noin satanen lapsilisää kuussa. Lisäksi saan kohtuullisen hyvää vanhempainrahaa, ja mieskin sai rahaa siitä, kun oli muutamat päivät kotona lapsen syntymän jälkeen.

Kun tämä vanhempainrahakausi omalla kohdallani kohta päättyy, jään vielä hetkeksi hoitovapaalle. Ja siihenkin tulee satasia.

Sitten suuntaan töihin. Mies jää vuorostaan hoitovapaalle.

Näiden tukimuotojen lisäksi olemme hyödyntäneet mm. kirjaston ilmaista Runokylpylää ja perhetalon vauvalaulutuokioita.

Kiitos vaan, hyvinvointiyhteiskunta ja lapsiperheiden edut!

Be Sociable, Share!

Viikon termi: ruoka-aavikko

saturday 26. januaryta 2013 klo 15.30 kirjoittajana Mari Koo

Tällä viikolla radio-ohjelmasta tarttui korvaani sana ruoka-aavikko (Wikipedia: food desert).

Termi kuvaa yhtä aikamme ruokailmiötä. Ruoka-aavikko on alue, jossa kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta ostaa terveellistä ruokaa.

Syitä tähän voi olla useita:

Alueella ei ole kauppoja, jotka myisivät monipuolisia elintarvikkeita. Sen sijaan ruoka-aavikolla on esimerkiksi pikaruokaketjuja tai liikkeitä, jotka myyvät lähinnä naposteltavaa. Matkat laajempien valikoimien äärelle ovat hankalia tai pitkiä.

Lisäksi ihmisillä ei välttämättä ole riittävästi rahaa terveellisen ruuan ostamiseen. Pikaruokapaikkojen “mätöt” ovat halpoja, eikä niiden saamiseksi tarvitse maksaa esimerkiksi bussimatkaa.

Myös kuluttajan omat asenteet ja tieto voivat vaikuttaa tilanteeseen. Ihmisellä ei esimerkiksi ole käsitystä terveellisestä ruokavaliosta tai hän ei osaa laittaa ruokaa. Voi olla, ettei terveellinen syöminen ole hänelle tärkeää.

Yhdysvalloissa ruoka-aavikko on tullut näkyväksi monissa suurkaupungeissa. Erityisesti ruoka-aavikko vaikuttaa vanhuksiin, lapsiin ja yksinhuoltajiin sekä kaikkiin niihin, joilla ei ole omaa autoa.

Suomeksi en löytänyt aiheesta juurikaan nettitietoa. Antti Vähä-Sipilä on kirjoittanut vuonna 2008:

“Ruoka-aavikkojen koot ovat toivottavasti enenevässä määrin yksi niistä mittareista, joilla voidaan mitata asuma-alueen hyvyyttä. Kaupunkisuunnittelun pitäisi ottaa huomioon se, että edes heikkokuntoisille vanhuksille ei saisi muotoutua ruoka-aavikoita. Samaten esimerkiksi yksityisauton tarve ruoka-aavikon välttämiseksi ei edusta nykyään hyvää kaupunkisuunnittelua.”

Apu-lehden sivuilla Marja Rehn kertoo:

“Jo noin 10 prosenttia maan (Yhdysvallat) alueista arvioidaan olevan ruoka-aavikkoa.

Ruoka-aavikko-määritelmää ryhdyttiin käyttämään 90-luvun alussa Britanniassa, kun tutkittiin eroja ruoan hinnoittelussa ja kirjattiin alueita, joissa ihmisillä on rajoitettu pääsy vähittäiskauppaan.”

More vegetables
Kuva: Mike Knell / Flickr

Be Sociable, Share!

»   Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen pohtii koulutuksen kuluttajansuojaa ja koulutuksen asiakastyytyväisyyden hankaluuksia: “Jos savenvalantakurssi ei vastaa opiskelijan odotuksia, pitääkö rahat saada takaisin? Vielä se ei ole mahdollista, sillä kuluttajansuojalaki ei ulotu vapaan sivistystyön palveluihin. [- – -] Kriteerivastaavuus ja asiakastyytyväisyys ovat hankalia laatukriteerejä. Omaehtoisessa koulutuksessa toki voi olettaa, että tyytyväinen asiakas on laadun merkki, mutta asiaa mutkistaa se, että aikuisopiskelijat hakevat usein hyvin erilaisia, jopa ristiriitaisia asioita kursseilta. Tiivistäen opiskelijan tavoitteena voi olla oppiminen, ryhmäytyminen tai tutkinto. Esimerkiksi saaristolaivurikurssilla näitä voi istua rinta rinnan, yhdellä on vahva oppimistavoite, toisella odotus mukavasta jutustelusta muiden merikarhujen kanssa, ja kolmas haluaa vain hienon diplomin seinälle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Avioehtoa ei ole pakko tehdä, mutta parisuhteen taloudelliset vaikutukset kannattaa miettiä

monday 5. marchta 2012 klo 15.00 kirjoittajana Mari Koo

Selailin jonakin päivänä lounasravintolassa Veronmaksajain keskusliiton Taloustaito-lehteä. Itse liittoa en juuri arvosta (liitto tuntuu tavoittelevan ennen kaikkea alhaista verotusta, ja se ei mielestäni yhteiskunnassa ole se, jota haluan kannattaa), mutta lehdessä on välillä hyviä juttuja.

Silmiin sattui otsikko “Ehdottomasti avioehto!”. En pidä avioehtoa välttämättömänä, mutta sen sijaan pidän tärkeänä sitä, että parisuhteessa mietitään ja jutellaan taloudellisesta tilanteesta myös tulevaisuutta ajatellen. Tämä pätee niin avo- kuin avioliittoihin ja rekisteröityihin parisuhteisiin. Sen pohjalta voi arvioida, onko jonkinlainen avioehto tarpeellinen.

Omassa elämässäni eniten taloudelliseen ja juridiseen tilanteeseeni viime vuosina vaikuttanut teko oli avioituminen. Nyt puolisoni on lähiomaiseni, jota kohtaan minulla on myös tiettyjä taloudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Samalla elämääni tuli ihminen, joka voi myös saada omaisuuttani haltuuni. Liittomme päättyy ennen pitkää: jos emme eroa, niin ainakin kuolemme. Se vaikuttaa siihen, mitä omaisuuksillemme tapahtuu.

Koska olimme avioituessamme jo yli kolmikymppisiä, niin täysin rahattomia emme olleet. Emme ole tunteneet kovinkaan pitkään, joten oli luontevaa tehdä avioehto, joka sulkee oikeuden toisen ennen avioliittoa hankkimaan omaisuuteen. Lisäksi rajasimme myös lahjat ja perinnöt pois avio-oikeudesta. Minulle tämä oli erityisen tärkeää, sillä mahdollisesti tulen aikoinaan perimään maita ja mammonaakin.

Kirjoitimme avioehdon itse. Sen tarkisti ystävämme tällaisiin lainsäädännöllisiin seikkoihin perehtynyt isä.

Kiikutimme avioehdon rekisteröitäväksi maistraattiin pari kuukautta avioitumisemme jälkeen. Rekisteröinti maksoi 48 euroa.

Vinkkejä yksinkertaisimpiin avioehtoihin löytää netistä
. Esimerkiksi tässä asiakirjamalleja käsittelevässä teoksessa (PDF) on avioehdon pohjia ja mainintoja vaihtoehtoisista malleista.

Eli siis avioehtoa ei ole pakko teettää esimerkiksi asianajajalle. Se tosin varmistaa, että avioehto on tehty oikein. Maistraatilla ei ole mitään velvollisuutta tarkistaa muotoseikkoja (ja niiden muotoseikkojen vuoksi avioehto voi osoittautua mitättömäksi). Jos siis itse avioehtonsa tekee, niin kannattaa selvittää avioehdon rakenne kunnolla.

Avioehdon voi tarvittaessa muuttaa tai mitätöidä. Mahdollinen perheen kasvu ja muut elämänmuutokset voivat vaikuttaa niin, että koko avioehto tuntuu tarpeettomalta.

Be Sociable, Share!

»   Marjapuuro kertoo EU:n uudesta luomuviiniasetuksesta: “Luomuviinin teko siis yhtenäistettiin koko EU alueella, ja tämä koskee myös luomuna markkinoitavaa tuontiviiniä. Uudistus ei tarkoita sitä että nykyiset luomurypäleestä tehdyt viinit olisivat huonoja – tai että uudet olisivat niitä parempia. Nyt vain ensi kerran voidaan olla varmoja siitä, miten viini on tehty ja mitä se sisältää. Viinille voidaan myös ensi kerran myöntää EUn luomumerkki. Sen saavat myös tuontiviinit, jos ne on tehty EU sääntöjen mukaan.[- – -] Ennen luomurypäleistä tehdyissä viineissä on voinut käyttää kaikkia EU:ssa viinilainsäädännössä käytettyjä apuaineita, lisäaineita ja menetelmiä. Nyt niitä rajoitettiin ja luomuviinilainsäädännön harmonisoinnissa puututtiin koko prosessiin. ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Polkupyöriin pitäisi saada valot lain voimalla, kirjoittaa Martti Tulenheimo: “Varsinainen kysymys on, miksi pyöriä saa myydä ilman valoja? Led-valojen teknologinen kehitys on edennyt jo sille tasolle, että valmistajat ja myyjät pitäisi velvoittaa varustamaan pyörät valoilla. Käyttäjien vastuuta käyttää valoja pimeällä pitäisi puolestaan valvoa, kuten esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi pyörät on lain mukaan jo nykyäänkin varustettava heijastimilla niin edestä kuin takaa. Nyt kun led-valot ovat jo useita vuosia olleet huomattavan halpoja, tehokkaita, pieniä, kestäviä jne. olisi aika muuttaa lakia koskemaan valoja. Valkoista valoa eteen ja punaista taakse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiilis oli tilannut kotisiivouksen. Siivousyritys kuitenkin lähetti noin kolminkertaisen laskun arvioon verrattuna: “Olimme sopineet (onneksi s-postilla) että siivous maksaa 34 e / tunti, ja yrittäjä arvioi siivoamiseen kuluvan noin 7 tuntia aikaa. Minusta tämä oli aivan ok. Varauduin siis noin 240 euron laskuun, ja tuumin että jos siihen nyt menisi vaikka tunti enemmänkin, niin eipä hätiä. Laskussa siivooja kuitenkin ilmoitti laskuttavansa 34 e / h mutta käyttäneensä siivoukseen 21 tuntia! Hän oli tuonut mukanaan kaksi lisäsiivoojaa, ja oli nyt sitä meiltä, että minun kuuluu maksaa heille sama tuntihinta per naama ilman että mitään tällaista oli sovittu etukäteen. Hän siis ilmoitti, että kotini siivoukseen oli kullakin kolmesta ammattisiivoojasta kulunut 7 tuntia. [- – -] Laskun loppusumma oli 714 euroa. Se on, jos saa sanoa, minusta melko paljon. Kerroin tämän yrittäjällekin, ja totesin ettei vetele. Yrittäjä hermostui ja vaati saatavaansa, jolloin minun oli pakko viedä asia kuluttajasuojalautakunnan käsittelyyn. [- – -] Kuluttajariitalautakunta käsitteli asiaa syyskuulta marraskuulle, ja hiljan saamani päätös toteaa yksimielisesti, että suosittaa yrittäjää palauttamaan minulle 442 euroa tuottokorkoineen. Heidän(kin) mukaansa kysymys on siitä, ”vastaako siivoukseen käytetty kokonaisaika sitä, mitä etukäteen annetun hinta-arvion perusteella on ollut kohtuullista olettaa”.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Pikkuapurin Jari kävi lukuisia kertoja valittamassa viallisesta tuotteesta Gigantissa ja käy tapauksen läpi blogissaan: “Tiedän miten toimia huoltojen ymv. kanssa. Mitkä ovat ketjun sisäiset toiveet ja ohjeet, JA miten ne ovat aina ristiriidassa kuluttajansuojan kanssa. Niin tässäkin tapauksessa. Asiakasta pomputetaan väsyksiin, koska kukaan ei jaksa paneutua yhteen pieneen ongelmaan kunnolla. Olisi tarvinnut vain antaa laitteen olla herätevirralla päiviä. Se olisi ylikuumentunut, kuten se minullakin teki – neljästi. Meitä on satoja tuhansia. Hyväksymme pompotuksen. Itselläni episodiin on mennyt helposti toistakymmentä työtuntia ja kymmeniä bensa- ja vaivakilometreja. Plus hermot ja Gigantin maine.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Niko Lipsanen asioisi mielellään koiraystävällisessä kahvilassa myös ilman koiraa: “Ensi vuonna koirat saa ottaa mukaan kahvilaan ihan luvallisesti, kertoo Yle Turku. Asetus, jolla se sallitaan, on tosin vasta ehdotus, joten ihan varma ei uskalla vielä olla. Nykyäänhän elintarvikehuoneistossa, kuten virallinen termi kuuluu, sallitaan vain viralliset opas- ja avustajakoirat. Toivottavasti asetus hyväksytään – ja toivottavasti kahvilanpitäjät innostuvat asiasta. Mikään pakko koiria ei ole päästää kahviloihin tai ravintoloihin jatkossakaan, vaan siitä päättää paikan omistaja. Joihinkin baareihin koiran kanssa pääsee jo nykyisin. En tiedä, kuinka luvallista se on ollut. Kesällä pääsee hyvin niin baarien kuin kahviloidenkin terasseille. Kesä on kuitenkin Suomessa lyhyt, vaikka tuntuukin jatkuvan vuosi vuodelta pidempään. [- – -] Itselläni ei koiraa ole, mutta kavereiden ja naapureiden koiria on usein hoidossa. Kuulun siis potentiaaliseen asiakaskuntaan. Kuulun siihen itse asiassa myös silloin, kun olen liikkeellä ilman koiraa. Totta kai silloinkin hakeudun mieluummin kahvilaan, jossa on koiria, kuin sellaiseen, jossa ei ole. Paikallisjunassakin menen aina koiravaunuun, jos vaikka siellä olisi joku rapsutusta kaipaava koira.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Katleena hämmästelee, kuinka Ignmariinin ja Oivariinin voi sekoittaa: “Huh. Korkein hallinto-oikeus on nyt kertonut Arla Ingmanille, että Ingmariini-tuotenimeä ei saa käyttää. Nimi kuulemma on liian lähellä Valion Oivariini- ja Voimariini-nimiä. Olen aina luullut, että Ingmariinin nimi tulee sanoista Ingman + margariini. En ole koskaan sekoittanut Valion ja Ingmanin tuotteita, koska Ingmariinin nimikin kertoo, mikä firma sen on valmistanut. [- – -] Ingmariini ja Oiva-Voimariini ovat tuotenimiä, joilla on faktisesti enemmän eroja kuin yhteisiä piirteitä. Erot syntyvät a) äänteistä b) sanan visuaalisesta ulkoasusta ja c) sanojen merkityksistä. Jos näin erilaiset tuotenimet muka “voidaan sekoittaa”, niin sittenhän Kaija Kärkisen kannattaisi haastaa Kaija Koo oikeuteen. (Tai päinvastoin.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jutta ihmettelee, miksei suomalaisella reseptillä saa lääkkeitä toisesta EU-maasta: “Kysyin suomalaisesta apteekista farmaseutilta, voinko ostaa tarvittaessa suomalaisen lääkärin reseptillä lääkkeitä toisesta EU-maasta. Farmaseutin mukaan ei onnistu. Myöskään muun EU-maan lääkärin resepti ei kelpaa meikäläisessä apteekissa. Eihän tämä näin pitäisi olla. Meidänhän pitäisi pystyä asioimaan kaikissa EU-maissa samaan tapaan. Ja Kelakin korvaa eri EU-maissa annetut hoidot kunkin EU-maan terveydenhoitojärjestelmän huomioon ottaen. Eivätkö siis eri EU-maiden lääkärit, jotka reseptejä kirjoittavat,olekaan samanarvoisia? Minua ei haittaisi, jos suomalaisella reseptilläni saisin vastaavaa, mutta vaikka eri nimistä lääkettä ulkomaisesta EU-maan apteekista. Meikäläistä vastaavan lääkearsenaalin oletan olevan tarjolla eri EU-maissa. Tämä on ilmiselvä epäkohta. Potilaan siis ulkomailla tulisi mennä sikäläisen EU-lääkärin luokse kelvollisen reseptin saadakseen. Sehän on silkkaa tuhlausta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Siviilivihkimisen hinta: ilmaista virka-aikaan, parisataa virka-ajan ulkopuolella

monday 4. aprilta 2011 klo 10.51 kirjoittajana Mari Koo

Olen menossa ensi kesänä naimisiin (kihlasormuksethan esittelin vuodenvaihteessa), ja koko ajan on ollut selvää, että meille tulee siviilivihkiminen. Enhän edes kuulu kirkkoon.

Kihlautumisen jälkeen piti siis selvittää, miten siviilivihkiminen käytännössä voidaan hoitaa. Toivoimme ensisijaisesti vihkijää juhlapaikalle lähelle Joensuuta lauantaina.

Netistä selvisi, että virka-ajan ja -paikan ulkopuolinen vihkiminen on maistraattien oma valinta. Mitään velvoitetta toimintaan ei ole, mutta monet maistraatit suostuvat viikonloppuvihkimiseen. Ilahduin saadessani tietää, että Joensuun maistraatti kuuluu näihin, jotka voivat tulla lauantaina haluamaamme paikkaan. Tosin ei naimisiinmenomme olisi siihen kaatunut, että vihkiminen olisi suoritettu esimerkiksi aiemmin samalla viikolla maistraatissa.

Toiminnasta veloitetaan 200 euroa sekä matkakulut, joka on mielestäni kohtuullinen hinta. Joku jollakin keskustelupalstalla valitti, että on väärin, kun siviilivihkimisestä joutuu tällä tavalla maksamaan, koska kirkossa saa palvelut ilmaiseksi viikonloppunakin.

Minä en valita, sillä kirkollisverollahan nuo palvelut “maksetaan” välillisesti. Sitä paitsi siviilivihkimisen saisi virka-aikana maistraatissa ilmaiseksi, joten naimisiinmeno ei sikäli ole rahasta kiinni.

Otin Joensuun maistraattiin yhteyttä vuoden alussa ja kysyin, onnistuuko vihkiminen haluttuna päivänä halutussa paikassa. Sain nopeasti ystävällisen vastauksen, että kyllä onnistuu. Yksityiskohtiin, kuten mahdolliseen vihkijän puheeseen, palataan myöhemmin. Itse vihkikaavahan on todella lyhyt, mutta siihen voi sisällyttää lisäosioita.

Suomessa siviilivihkimisen saa avioliittolain mukaan suorittaa

1) laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali;
2) käräjäoikeuden notaari, joka on käräjäoikeuslain (581/1993) nojalla määrätty toimittamaan vihkimisiä; sekä
3) maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja ja maistraatissa toimiva julkinen notaari.

Paljonkohan näitä henkilöitä Suomessa lienee? Moni nimittäin keskustelupalstoilla valittelee, että etenkin suosittuina hääpäivinä on vaikea löytää vihkijää. Avioliittolainsäädäntöä tuskin ihan heti muutetaan, mutta olisiko haitaksi, jos juridinen oikeus liiton vihkimiselle olisi vähän laajemmalla oikeusoppineiden porukalla?

Siviilivihkimiseen liittyvästä häätilaisuudesta saa hyvin lisätietoja esimerkiksi Hyvinkään maistraatin sivuilta.

Häihin liittyviä tekstejä tulee varmasti lisää myöhemmin, kun aihetta nyt paljon pyörittelen.

Be Sociable, Share!

»   Oona Juutinen kirjoittaa Fifissä siitä, miten Hollannissa selvitetään oikeudessa, mitä paidassa saa lukea: “Täällä Hollannissa t-paitatekstejä ratkotaan korkeammissa oikeusasteissa asti. Tapetilla on tällä hetkellä kaksi keissiä. Kolme Ajaxin kannattajaa aikoo valittaa alkukuusta tulleesta oikeuden päätöksestä, joka määräsi miekkosille kolmen huntin rapsut näiden mentyä fudismatsiin päällään 1312-numerosarjalla varustetut paidat. Numerothan siis viittaavat kirjaimiin A.C.A.B., lyhennykseen lausahduksesta All Cops Are Bastards, kaikki kytät on paskiaisia. Ja vain muutama päivä sen jälkeen, kun kyseinen tuomio oli julistettu, määräsi korkeampi oikeus toisen samankaltaisen keissin uudelleenkäsittelyyn. Tässä tapauksessa kyse on miehestä joka sai 200 euron sakot takissaan komeilleen A.C.A.B.-tekstin vuoksi, se kun arveltiin poliisia loukkaavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan tuomiota pitää kuitenkin pohtia uudemman kerran, sillä se annettiin tutkimatta ensin kunnolla, kuinka tunnettu kirjainlyhennelmä A.C.A.B. ja sen merkitys tässä maassa oikein on. {- – -} Täkäläiset oikeusjutut saattavat hyvinkin kaatua tekniseen seikkaan lainoppineiden halkoessa hiuksia kiistelemällä siitä, kuinka tunnettuja kyseiset kirjain- ja numerosarjat ovat. Se on tavallaan sääli, sillä silloin se varsinainen kiintoisa kysymys, eli mitä paidassa saa lukea ja kuka siitä päättää, jää kokonaan käsittelemättä. Isoveli puuttuu siis jo pukeutumiseemmekin. Mutta yhä saa laulaa – kukaan ei ole toistaiseksi koettanut sensuroida kyseisen kirjainyhdistelmän sisältäviä biisejä netissä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Tea kritisoi maitomarkkinoinnin vahvaa asemaa mm. suomalaiskouluissa: NY Times nosti hiljattain esille kiinnostavaa kytköstä ravitsemussuositusten ja maataloustuotannon välillä. Minulle fanaatikkona on tietenkin aina iso nautinto lukea, kuinka pahiksia esitetään epäedullisessa valossa, mutta harvinainen nautinto se on, sillä tästä aiheesta ei Suomessa vaan voisi keskustella. Meillähän pidetään ihan normaalina, että yksi teollisuudenala saa markkinoida omia tuotteitaan kouluissa ja neuvoloissa millä tahansa terveysmielikuvilla, eikä mikään terveysväittämiä koskevaa lainsäädäntöä valvova elin ole kiinnostunut puuttumaan siihen. (Mari Koo) Ei kommentteja.

Rajat ylittävä nettikauppa ei vielä suju ongelmitta: hajonnut suoristusrauta tuottaa harmia ostajalleen

friday 12. novemberta 2010 klo 17.16 kirjoittajana Mari Koo

Elina T. lähetti sähköpostia kokemuksestaan eurooppalaisessa nettiostamisessa: vaikka kuluttajansuojan pitäisi toimia EU:n alueella, niin Elinan kokemuksen mukaan aina näin ei ole:

“Olen ollut usein erittäin tyytyväinen verkkokauppojen toimintaan, mutta nyt mittani tuli täyteen. Maalaisjärjen käyttö ei ilmeisesti aina ole järkevin ratkaisu kuluttajakaupan ongelmiin.

Tilasin vuosi sitten lokakuussa GHD:n suoristusraudan lookfantastic.comista (brittiläinen kosmetiikkanettikauppa). Aikaisempien hyvien kokemusten takia uskalsin tilata hieman kalliimmankin tuotteen. Sain suoristimen melko nopeasti ja olinkin tyytyväinen, kunnes n. kk kuluttua se lakkasi toimimasta. Otin yhteyttä verkkokauppaan ja he ohjeistivat ottamaan yhteyttä valmistajaan eli GHD:hen.

Lähetin suoristimen omaan laskuuni ja olin siitäkin jo hieman ihmeissäni. Odotin, että he korvaavat kulut (10e) minulle vähintään hiustenhoitotuotteilla. Vielä mitä! Saadakseni tuotteen takaisin itselleni minun olisi maksettava lisää yli 30 euroa postikuluina, vaikka suoristimessa oli kahden vuoden takuu ja he myönsivät laitteessa olleen vikaa.

Otin yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen ja tein valituksen asiasta keväällä. Toimitin kaikenlaisia dokumentteja ostotapahtumasta ja kommunikaatiosta sekä myyjän että valmistajan välillä. Asia on edelleen vireillä ja olen ollut lähes sata euroa köyhempi jo vuoden ajan. Kaikki pakoilevat vastuuta ja jostain syystä Euroopan alueellakin on mahdollista, että alkuperäiseen ostohintaan voi tulla takuuaikana yli kolmasosa lisää kuluja postikulujen muodossa. Maalaisjärki sanoo ettei siinä ole tolkkua!


Euroopan kuluttajakeskuksen sivuilta luettua
:

“Vaadi korjaamaan tai vaihtamaan:

Jos tavara on virheellinen, voit ensisijassa vaatia myyjää korjaamaan tai vaihtamaan tavaran, ellei tämä ole mahdotonta tai epäsuhtaista. Epäsuhdasta on kyse, jos myyjälle aiheutuu kustannuksia, jotka vaihtoehtoiseen oikaisutapaan verrattuna ovat kohtuuttomia.

Asiaa punnittaessa otetaan huomioon
– tavaran arvo
– virheen merkitys
– olisiko asia oikaistavissa muulla tavalla aiheuttamatta sinulle huomattavaa haittaa.

Korjaamisen tai vaihtamisen on tapahduttava
– kohtuullisen ajan kuluessa ja aiheuttamatta sinulle huomattavaa haittaa ottaen huomioon tavaran luonne ja sen käyttötarkoitus
– vastikkeetta eli sinulta ei saa periä lähetyskuluja tai korjauskuluja. ”

Oma oikeudenmukaisuuden tajuni ei ihan pysy mukana tässä jutussa :)”

– – –

Mari Koon lisäys: Verkkohuutokauppa eBayn Suomeen rantautumisen myötä voi tutustua eBayn teettämään shoppailukyselyyn. Sen mukaan suomalaisten suurimpia esteitä kansainväliselle nettishoppailulle ovat tähän mennessä olleet a huoli maksujärjestelmän turvallisuudesta (40 %) tai huoli siitä, ettei hartaasti odotettu ostos saavu koskaan perille (27 %). Tämän lisäksi vajaa viidennes (19 %) vastaajista koki omien tietojensa nettiostossivustoista puutteellisiksi.

Be Sociable, Share!

»   Suomen Kuluttajaliitto varoittaa epämääräisestä luontaistuotteiden markkinoinnista: “Suurin osa valituksista on koskenut Well Nutrition, NaturaMed Pharma, Norvital ja Vitalas Direkt ja Provea/TONO International – nimisiä yrityksiä. Edellä mainittujen lisäksi ongelmia on aiheuttanut myös ITH TradingHouse. Se ylläpitää useita kerhoja, joista on myös tullut runsaasti valituksia. Näitä ovat muun muassa FlexiFront, Evita, Lace, Socks ja FrontInternational. Valitusten mukaan puhelinmarkkinoinnissa tarjotaan usein sitoumuksetta koekäyttöön erilaisia luontaistuotteita. Tutustumistilauksen jälkeen tuotteita on lähetetty asiakkaille, vaikka he ovat lähettäneet sekä kirjallisia että suullisia peruutuksia pakkauksissa mainittuihin osoitteisiin. Lisäksi kuluttajille on lähetetty näitä tuotteita, vaikka he eivät ole tilanneet mitään. Kuluttajien yhteydenotoista huolimatta tuotteiden lähettämistä ei ole lopetettu. Peruuttaminenkaan ei ole aina onnistunut, koska yrityksiin ei ole saatu yhteyttä. Tilaus- ja peruutusohjeet ovat monesti niin epäselviä ja pienellä tekstillä kirjoitettuja, että kuluttajat eivät ole saaneet niistä kunnolla selvää. Asiakkaita on laskutettu myös tilaamattomista lähetyksistä ja maksamattomat laskut on siirretty suoraan perintätoimistolle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset