Silmiini sattui Tommi Hoikkalan kolumni, jossa hän kertoo tuntemuksistaan kissan tullessa taloon. Teksti päättyy seuraavaan toteamukseen:
”Modernissa kulutusyhteiskunnassa ihminen kertoo lemmikillään kuka hän on. Minä esimerkiksi kerron kissatarinoineni olevani yhteiskuntakriittinen sosiologi, joka todistaa vaikka oman elämänsä kautta vauraan kapitalismin viistosti viekottelevaa absurdiutta. Vaikka sitten lopettamalla paasauksen tällä kertaa seuraavasti. On erittäin ällistyttävää millaiset lemmikkiruokavalikoimat marketit pitävät sisällään. Se kertoo käsittämättömästä yhteiskuntamme vauraudesta. Onneksi emme ole Japani. Tokiossa on koirien gourmet-ravintoloita.”
Aihe eli lemmikkien merkitys kulutuksessamme ja eläimille markkinoidut tuotteet on mielestäni todella mielenkiintoinen. Itse olen kirjoittanut aiheesta jutun Yliopisto-lehteen (8/2008, s. 38-39):
”Salla Tuomivaara, joka tutkii Tampereen yliopistossa sosiologian eläinkäsityksen muotoutumista, huomauttaa, että kaikki nämä tuotteet on tehty ihmismakua ajatellan.
– Kissanruuassa ei ole rottaa, vaan ihmiselle paremmin maistuvaa kanaa, nautaa tai kalaa.”
Juttua varten surffailin netissä kaikenlaisilla lemmikkisivustoilla. Vastaan tuli mm. Oh my dog! -parfyymi, jonka tarkoitus on antaa sekä omistajalle että koiralle yhteinen hienostunut tuoksu. Näköjään nyt löytyy myös Oh my Cat!- tuoksu:
”It is best to first apply any fragrance to your hand and then apply to a small amount to your pet to test their own reaction. Both you and kitty will appreciate the refined and seductive scent in your home.”
Minä en vain kyllä millään ymmärrä, mitä etua olisi siitä, että lemmikkini tuoksuisi samalle kuin minä. Tuskin se siitä suuremmin ilahtuisi, päinvastoin.
Mutta paljon kaikenlaista muutakin netistä tuli vastaan, jalokivipantoja, virikevideoita ja juomalähteitä. Lisäksi marsujen puvut, joista linkkiä lähetin monille tutuille. Tai lemmikkien muotiviikko.
– – –
Salla Tuomivaaran graduun Eläimet muuttuvassa yhteiskunnassamme (2003) voi tutustua pdf-muodossa.
jams
Minun pitkäaikainen suosikkini kategoriassa ”älyttömyyksiä lemmikeille” ovat peruukit koirille ja kissoille.
nei
Aika järkyttävää. Koiralle hajuaisti on muutenkin niin tärkeä, että eläin ihan takuulla kärsii, jos joutuu koko päivän haistelemaan turkkiinsa suihkautettua sulotuoksua. Samoin siitä, että ihminen leikkii hauvallaan nukkeleikkejä pukemalla sille toinen toistaan älyttömämpiä asusteita. On surullista, että omistaja osaa harvoin lukea lemmikkinsä ruumiinkieltä edes sen vertaa, että tietäisi, milloin leikit menevät yli ja koira alkaa oikeasti stressaantua.
Mari Koo
Jams, peruukit on sentään vielä aika pientä, kun minäkin myönnän taiteelleni hoidokkikissan päähän jonkinlaista hattua 😀
nei, parfyymit ovat kieltämättä todella outoa ja nimenomaan joidenkin, toivottavasti varsin harvojen, eläintenomistajien makuun suunnattua tuotantoa.
Jonna
Joku ”juoksuaikainen narttukoira”- tuoksu olisi varmaan ainakin uroskoirille mielenkiintoinen – siinä jäisi ihmisten Axet sun muut varmasti tappiolle vetovoimassa ;D