On se vaan kumma, että vaikka pinnasängyt ovat yleensä standardikokoisia (60 x 120 cm), niihin tehdyt pussilakanat eivät sitä sen sijaan ole. Meillä on puolentusinaa vauvan pussilakanaa, joista yksikään ei ole saman kokoinen toisten kanssa. Koita siinä sitten taiteilla sitä peittoa sinne lakanan sisään – milloin peittoa tursuaa lakanan alareunasta ulos, milloin se on liian leveä ja milloin puoli pussilakanaa jää ilman peittoa mutta silti se on liian pitkä. . . lopulta sitä peittoa sitten koittaa taitella reunoistaan, jotta se mahtuisi lakanan sisään, minkä seurauksena yhden yön päästä pussin sisällä on epämääräinen peittomöykky. Raivostuttavaa!
Yhtään ei helpota sekään hieno ominaisuus, ettei vauvojen lakanoissa yleensä ole ”petausaukkoja” lakanan yläreunassa, eli sitten sitä peittomyttyä pitää vielä selvitellä pelkän alareunan aukon kautta.
Kuka ihme nämä on suunnitellut, ja miksi ihmeessä joka valmistajan on tehtävä lakanoistaan vähän eri kokoisia kuin muilla valmistajilla? Grrr…
isoäiti
Miksi sinulla on vauvalle oma sänky, peitto ja lakana. Miksei vauvasi nuku sinun kanssasi, lähellä sinua. Aikuisen kanssa nukkuminen estää jopa käykytkuolemia. Ja se läheisyys vauvalle on mitä parhainta.
Tiina
Ah tätä äitien syyllistämistä. Onhan se toki järkyttävää, miten tunnekylmä äiti riistää lapseltaan läheisyyden ja asettaa tämän vielä hengenvaaraan – omalla peitolla ja pussilakanalla 😉
Jonna
Isoäiti,
vauvamme on kyllä pienempänä nukkunut isän ja äidin vieressä, nyt kuitenkin yritämme pikku hiljaa opettaa häntä nukkumaan omassa sängyssään. Äidin vieressä maito tuoksuu liikaa, eikä yösyönneistä pois opettelu onnistu. Lisäksi poika meuhkaa aika tavalla unissaan, ja vanhempien on vaikea saada nukutuksi pikku nyrkkeilijän vieressä. 🙂 Läheisyyttä ehtii tarjota päiväsaikaan.
H.L
Taas keskustelu siirtyi asian viereen, kun tartuttiin asiaan asian vierestä. Kukin kasvattaa tavallaan. Huolehdi sinä isoäiti vain omistasi ja anna toisille vapaus toimia omalla tavallaan.