Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'lemmikit' merkittyjä kirjoituksia

»   Kati kirjoittaa koirien pentutehtailusta: “Vastenmielinen ilmiö on juurtunut huolestuttavan tiukasti suomalaisen koirakulttuurin aluskasvillisuuteen. Mutta jotkut kommentoijat vetosivat siihen, että helppoahan niillä on, joilla on varaa ostaa oikea, rekisteröity rotukoira. Toiset joutuvat “tyytymään” näihin mahdollisesti taustaltaan epämääräisiin koirahankintoihin. Väitän, että näissä kommenteissa ollaan ongelman ytimessä. Ydin ei suinkaan ole ministerin nihkeys tai viranomaisten kyvyttömyys narauttaa pentutehtailijat. Ei, se on ihmisten halu saada koira halvalla ja nopeasti. Niin kauan kuin kysyntää “tuotteille” löytyy, myös tarjonta tulee löytämään väylänsä. Valitettavasti. Onko nykyihmiselle jotenkin mahdoton ajatus ottaa aikaa ja säästää rahaa koiraan, jonka taustat ovat kunnossa ja jonka kasvattajalla on puhtaat paperit? Pitääkö koira tosiaan saada heti hankintapäätöstä seuraavalla viikolla? Onko tonni todellakin paljon jopa viidentoista vuoden ilosta – jos huolestakin? Sitä paitsi jos jo koiran hankintahinta arveluttaa, saattavat eläinlääkärikulut tuottaa ikävän yllätyksen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Laura Määttänen esittelee kahden koiransa leluja: “Eilen joukkoon liittyi kuvassa oikealla ylhäällä oleva vaalea, karvainen eläinhahmo. Ei ollut tarvetta, mutta kun halvalla sai, lähikaupasta 2,5 eurolla. [- – -] 42 lelua eli 21 lelua per koira, huh. Puolustaudun sillä, että niillä ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä takkia, pantaa tai hihnaa. Tai no ehkä yksi panta, mutta se onkin valkovioletti, siinä on violetteja timantteja (melkein oikeita) ja se on hienompi kuin mikään – ja siksi tarpeellinen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Divine osti olutta koiralle: “Jo vain, koiran makuun ohramaltaasta ja lihauutteesta (mitä se sitten lieneekään) tehtyä juomaa. Hunde-Bier, klassinen kaikkea se saksalainen keksii -keissi. Myyjä sanoi, että joku asiakas oli itsekin maistanut litkua. Ei kuulemma ollut hyvää, mutta hurtalle kyllä maistui huurteinen. (Ei vaiskaan, huoneenlämpöisenä se tarjoillaan, mutten voinut olla käyttämättä tuota kielikuvaa.) Oli pakko ostaa, ei voinut muuta. Nyt jos meille tulee koira vieraaksi, voin tarjota sille kaljat.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle!) Ei kommentteja.

Stockmann näkee vaivaa palvellakseen kissanhiekkalaatikon tarvitsijaa

sunday 18. septemberta 2011 klo 21.13 kirjoittajana Mari Koo

Elina A. halusi Kulutusjuhla kautta välittää hyvän palvelukokemuksen eli kuinka hyvin asiakas huomioidaan, kun tarvitsisi kissalle hiekkalaatikon, jota Suomeen tuntuu olevan vaikea saada:

“Kissallani on paha tapa pissata hiekkalaatikon seinille. Katollinen hiekkalaatikko on ilmeisesti liian ahdistava tai tunkkainen, kun sinne ei sitten voi tehdä kakka-asioita lainkaan. Siispä siirryin käyttämään hiekkalaatikkoa ilman kattoa. Pian paljastui sitten, että pissat menevät säännönmukaisesti reunoista yli ja lattialle tai kylppärin seinälle, kissan jaloista aikeista huolimatta.

Siispä rupesin keväällä metsästämään netin lemmikkitarvikekaupoista sopivaa hiekkalaatikkoa, jossa olisi avoin katto ja korkeat reunat. Löysin Yhdysvaltain markkinoilta täydellisyyttä hipovan mallin, jossa oli irrotettava, 30 cm korkea reuna ja oviaukko, josta kissa pääsee kulkemaan hyppimättä, mutta mikään kauppa ei suostunut kuljettamaan laatikkoa Suomeen.

Aloin sitten tekemään salapoliisityötä, että josko kyseistä laatikkoa voisi saada jonkun suomalaisen maahantuojan kautta. Laatikon valmistajalla on eurooppalainen sisaryhtiö, jonka nettisivuilla luki, että heidän tuotteitaan voi saada Suomessa Anttilan ja Stockmannin kautta.

Lähestyin molempia tavarataloketjuja sähköpostiviestillä, jossa tiedustelin, olisiko laatikkoa mahdollista saada tavaratalon valikoimiin. Molemmista tavarataloista vastattiin keväällä positiiviseen sävyyn, että yritetään selvittää.

Anttilassa tilanne jäi paikalleen junnaamaan jonkinlaisten henkilöstövaihdosten takia, ja lopulta asia karahti karille kokonaan lomien takia. Kun kyselin parin kuukauden odottelun jälkeen, mitä hommalle kuuluu, viimeinen selitys, jonka sain, oli, että syksyn tuotevalikoima on jo lyöty lukkoon, eikä tuotetta enää ehtisi hankkia valikoimiin. Vähän jäi sellainen maku suuhun, ettei asiaa oltu edes yritetty erityisemmin selvitellä, eikä ollut pahemmin enää kiinnostustakaan. Päätin luovuttaa Anttilan suhteen.

Stockmannilta sen sijaan on tullut tasaisin väliajoin päivitystä tilanteeseen, ja asia etenee heillä selvästi koko ajan. Vaikka asia jäikin hetkeksi pysähdyksiin lomien vuoksi, minulle kerrottiin siitä hyvissä ajoin, ja luvattiin palata asiaan lomien jälkeen. Näin tapahtuikin, ja asiaa on aktiivisesti selvitetty.

Nyt on selvinnyt, että eurooppalaiselta sisaryhtiöltä ei laatikkoa voi saada, mutta ostaja selvittelee ymmärtääkseni parhaillaan mahdollisuutta tuoda tuote Kiinasta. Lisäksi sain tänään sähköpostin, jossa minulle tarjottiin vastaavaa, hieman matalareunaisempaa hiekkalaatikkoa selvien, havainnollistavien kuvaliitteiden kera. Vaikka korvaava malli ei olekaan se, mitä haen (tarvitsen todella korkeat reunat 😀 ), arvostan suunnattomasti sitä, että ostaja jaksaa selvitellä asiaa, vaikka vain yhden ihmisen takia. Tulee sellainen olo, että jokainen asiakas on tärkeä, vaikka tuskin Stockmannin kokoinen bisnes minun ostospäätöksiini kaatuu.

Siispä täydet pisteet Stockmannille mahtavasta palvelusta!”

Be Sociable, Share!

»   Kaupungin varjot -blogissa on panostettu uuteen koiranruokakuppiin: “Elukka sai uuden ruokakupin. Se on mielestäni niin hieno, että harkitsen käyttäväni sitä itsekin. Kuppi on siis Marimekon Hyvässä seurassa -sarjan puolen litran vetoinen ja Räsymatto-kuosinen ihanuus. Innostumiseni tähän sarjaan ei siis ole osoittanut minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Ainoa miinus sarjalle tulee siitä, etteivät kipot pinoudu kovin nätisti päällekäin. Mutta hei, tuo on pientä! Meneeköhän pikkukoiran psyyke ihan sekaisin, jos emäntä syö samasta kupista?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kaneli pohtii koiran vakuutusta: “Vastenmielisiksi vakuutusasiat muuttuvat päässäni siitä syystä, että niiden miettiminen herättää minussa pelkoa. Ja se, että teen jotain pelon vuoksi, tekee avuttomaksi. Ja avuttomuus vasta onkin ilkeä fiilis. Kaikenmaailman alennuksien jälkeen Elukan vakuutus vuodeksi maksaa 257,90 euroa. Mielestäni se on ihan hitosti rahaa, sillä summalla saisi melkeinpä tällaiset (vaikka tarkoitukseni ei suinkaan ole rinnastaa Elukan hyvinvointia kenkiin). Mietin vakuutusta ja sen päättämistä/jatkamista kolmen viikon ajan lähes päivittäin, enkä lopulta uskaltanut irtisanoa sopimusta. Sellaisen diilin tein itseni kanssa, että jos seuraavan vuoden aikana ei tapahdu mitään sairausjuttuja, hankimme ensi syksynä jotain pienimuotoisempaa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa punkkipannasta: “Poiketessani apteekissa näin pakkauksen, jossa luki isolla “Myrkytön punkkipanta“. [- – -] Olin tosin varsin skeptinen koko asian suhteen, mahtaako toimia lainkaan. Kyseisen punkkipannan teho perustuu yrtteihin. Toisin sanoen se haisee niin voimakkaasti yrteiltä ja kasveilta: eukalyptukselta, meelialta ja puolanmintulta, että öttiäiset pysyvät loitolla. Tuumin aluksi, että kannattaako kiusata eläintä voimakkaalla hajulla, joka ei sinänsä ole paha, mutta ei erityisen hyväkään. Omaan nenään se tuntuu aika tavalla, mutta ei kissa siitä tunnu piittaavan. Tosin haju on mielestäni hieman lieventynyt ajan kuluessa. Mutta mikä olennaisinta – punkkeja ei ole tarvinnut nyppiä. Tehoa pannalle luvataan neljä kuukautta. Kelpaa kissan löhoillä heinikossa. Luulisi kyllä, että etenkin koiria, joilla on tarkkaa hajuaisti, yrttipanta häiritsisi. Koirien versiossa varoitetaankin: “Tuoksu voi herkistää koiran hajuaistia.” Onko kukaan kokeillut yrttipantaa koiralle?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Päivi Mäki-Petäjän talouteen on saatu kissa: “Olemme työkavereiden kanssa viime aikoina miettineet, miten suuri ekologinen tassunjälki lemmikkieläimillä mahtaakaan olla. Kun vaikkapa kissanpentu tulee taloon, kasvattaja ilmoittaa, millaista ruokaa se syö ja millaista hiekkaa käyttää. Jos kyseessä on rotukissa, ruoka on taatusti kallista tuontitavaraa ja hiekka aivan varmasti toiselta puolelta maapalloa rahdattua. Jos hiekka on väärää, kissa tekee tarpeensa muualle ja jos ruoka on väärää, tulee ripuli. Siinä aika pikaisesti tuore kissanomistaja unohtaa ekologiset ajatukset ja suuntaa lemmikkikauppaan hakemaan suositeltuja merkkituotteita. Jotta omatunto ei soimaisi, kannattaa jättää lemmikki-tuotteiden made in -osiot lukematta. Kiinalaiselle leluhiirelle ei varmaankaan ole suomalaista vastinetta. Jos kissan herkkua on juuri yksittäispakattu gourmet-ateria, ekologisemmat suurpakkaukset saavat jäädä hyllyyn. Ja aivan varmasti kissa tarvitsee kolme erilaista ruokakuppia, kahdet valjaat, tuoksusuihketta, kiipeilypuun, kantokopan, makuualustan, kissanheinää – noin aluksi. Ekologinen tassunjälki kylläkin paukkuu jo pahasti punaiselle, mutta kissa on varmasti tyytyväinen. [- – -] Pari puolustelua täytyy sentään muistaa. Asunnon lämpötilaa voi varmasti pudottaa, kun syliin tai tyynylle käpertynyt kissimirri lämmittää niin mukavasti. Sitä paitsi stressi häviää tehokkaasti kissaa silitellessä.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Outi tilaa kissojen ruuat Zooplusasta: “Zooplushan on Saksalainen lemmikkiruokien ja tarvikkeiden nettikauppa, joka toimittaa kätevästi tilaukset kotiovelle myös Suomeen. Tiedän, että täällä blogissa kävijä tilaa itsekin Zooplussasta lemmikille ruokia ja tarvikkeita, mutta ehkä jollekulle on uuttakin asiaa.[- – – ] Zooplussasta ostaen ruuat tulee ihan kelvolliseen hintaan ja tosiaan kotiin asti. Tässä viime aikoina olen vakavasti harkinnut myös kissanhiekan tilaamista samaa kautta. ” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Koiralle pyjama

monday 15. juneta 2009 klo 18.55 kirjoittajana Mari Koo

Elina Hiltunen oli havainnut Kodin Anttilassa koirien pyjamia:

Even though I have a poodle, I did not buy pyjama for my dog, even though it was in sale, for special price. Raincoats I understand but a pyjama!”

Be Sociable, Share!

Lemmikin tahokasta karvanhoitoa Furminatorilla

tuesday 24. marchta 2009 klo 10.45 kirjoittajana Mari Koo

Furminator-nimisestä kissojen, koirien ja vaikka hevosten turkinhoitoon tarkoitetusta laitteesta olen viimeisen vuoden aikana nähnyt useamman kehun ja maininnan myös suomalaisissa blogeissa.

Joten kun taannoin luin Mustan ja Harmaan blogista, että kyseinen erikoiskampa on Stockan kanta-asiakastarjouksena (39 euroa eli ei silti mikään halpa, nettikaupoista löytyy edullisemminkin) tämän maaliskuun, niin päätin lopulta tehdä hankinnan. Asuinkumppanilla on sen verran pöyheä ja runsaskarvainen turkki, ettäkarvanlähtö näkyy myös kaikkialla kodissa.

Käytännön testaamisen jälkeen on pakko yhtyä kehujiin. Olen harjannut Villi-kissaa lähinnä pihamaalla, koska karvaa irtoaa niin mielettömiä tukkuja. Videota kuvailin sen sijaan sisätiloissa, eikä se mitenkään kerro koko totuutta harjan toimivuudesta.

Video on muutenkin erittäin epämääräinen häröily, koska minun taidoilleni on vaativat tehtävä samanaikaisesti toisella kädellä kuvata videota, toisella harjata kissaa ja vielä puhua samaan aikaan. Eikä kissaherra nyt kaikkein suosiollisin ole näihin touhuihin.

Kaikille kissaroduille harja ei sovi (ei varmaan koirillekaan), josta lisää Herra Mäykyseltä.

Be Sociable, Share!

Lemmikit kulutuksessamme

wednesday 24. septemberta 2008 klo 22.02 kirjoittajana Mari Koo

Silmiini sattui Tommi Hoikkalan kolumni, jossa hän kertoo tuntemuksistaan kissan tullessa taloon. Teksti päättyy seuraavaan toteamukseen:

“Modernissa kulutusyhteiskunnassa ihminen kertoo lemmikillään kuka hän on. Minä esimerkiksi kerron kissatarinoineni olevani yhteiskuntakriittinen sosiologi, joka todistaa vaikka oman elämänsä kautta vauraan kapitalismin viistosti viekottelevaa absurdiutta. Vaikka sitten lopettamalla paasauksen tällä kertaa seuraavasti. On erittäin ällistyttävää millaiset lemmikkiruokavalikoimat marketit pitävät sisällään. Se kertoo käsittämättömästä yhteiskuntamme vauraudesta. Onneksi emme ole Japani. Tokiossa on koirien gourmet-ravintoloita.”

Aihe eli lemmikkien merkitys kulutuksessamme ja eläimille markkinoidut tuotteet on mielestäni todella mielenkiintoinen. Itse olen kirjoittanut aiheesta jutun Yliopisto-lehteen (8/2008, s. 38-39):

“Salla Tuomivaara, joka tutkii Tampereen yliopistossa sosiologian eläinkäsityksen muotoutumista, huomauttaa, että kaikki nämä tuotteet on tehty ihmismakua ajatellan.

– Kissanruuassa ei ole rottaa, vaan ihmiselle paremmin maistuvaa kanaa, nautaa tai kalaa.”

Juttua varten surffailin netissä kaikenlaisilla lemmikkisivustoilla. Vastaan tuli mm. Oh my dog! -parfyymi, jonka tarkoitus on antaa sekä omistajalle että koiralle yhteinen hienostunut tuoksu. Näköjään nyt löytyy myös Oh my Cat!- tuoksu:

“It is best to first apply any fragrance to your hand and then apply to a small amount to your pet to test their own reaction. Both you and kitty will appreciate the refined and seductive scent in your home.”

Minä en vain kyllä millään ymmärrä, mitä etua olisi siitä, että lemmikkini tuoksuisi samalle kuin minä. Tuskin se siitä suuremmin ilahtuisi, päinvastoin.

Mutta paljon kaikenlaista muutakin netistä tuli vastaan, jalokivipantoja, virikevideoita ja juomalähteitä. Lisäksi marsujen puvut, joista linkkiä lähetin monille tutuille. Tai lemmikkien muotiviikko.

– – –

Salla Tuomivaaran graduun Eläimet muuttuvassa yhteiskunnassamme (2003) voi tutustua pdf-muodossa.

Be Sociable, Share!