Ohari ihmettelee tuotteiden muotoilua, ja tällä kertaa erityisesti Doven kosmetiikkaa: ”Yksi hyvä selitys tietysti on, että purkki pitää saada näyttämään valtaisan suurelta, vaikka oikeasti se sama 2 tai 3 dl niissä sisällä on kuin pakkauksen kyljessä ystävällisesti kuluttajalle ilmoitetaan. Miten saada vähempi enemmäksi? Muotoiluhenkilöpä ratkaisee asian niin, että hän venyttää purkin hiiirvittävän pitkäksi eli korkeaksi ja jos oikein kieli keskellä kämmentä hommansa tekee, vieläpä suipentaa niin pohjan kuin korkinkin. Jo vain näyttää 2 dl ainakin 2 l:lta!
Mitä sitten? Sitä sitten, että eihän tuommoiset helvetin astiat pysy pystyssä mitenkään suihkutelineissä!
– – – Ihmettelenpä samaan syssyyn myös, miksi tällaisia muoviastioita ei kierrätetä. Jotenkin äärimmäisen surullinen on ajatus kaatopaikasta, jossa kylki kyljessä pötköttelee hylättyjä, aidon kauneuden aineksia sisältäneitä (tai vielä sisältäviä, ks. yllä) epäkeskoja, onnettomia muoviputeleita. Kai niitä nyt johonkin voisi vielä käyttää?” (Mari Koo)