Kulutusjuhla

Hyvät, pahat, maukkaat ja mauttomat lisäaineet

En juurikaan viitsi stressata lisäaineista tms. oman terveyteni kannalta. Enemmänkin ärsyttää periaatteellisesti ajatus siitä, että raaka-aineita ja ruokaa pitää ”parannella” ties millä keinoin. Tuskin se on ympäristönkään kannalta kovin myönteistä (luonnon kiertokulkuunhan kaikki päätyy).

Ainesosaluetteloita luen välillä huvikseni, ja kieltämättä mieluiten valitsen tuotteen, jossa erilaisia sanahirviöitä ei ole pitkää litaniaa. Esimerkiksi keinotekoisia makeutusaineita pyrin välttämään, ja mieluummin nautin sokeria ja hunajaa.

Pääsääntöisesti kokkaan ruokaa kasviksista, viljatuotteista ja muista ”selkeistä” raaka-aineista. Tietysti ruokavalioon kuuluu tuotteita, joissa lisäaineitakin on, mutta kuten sanottu, niin en nyt ole niin huolissani, että suuresti viitsisin hermoilla. Vaikka siis arvioiden mukaan saamme noin kuusi-seitsemän kiloa lisäaineita ruuan mukana vuosittain.

Mutta silti toivoisin jotain tolkkua siihen, mitä meille syötetään. McDonald’sin hampurilainen voi sisältää 67 eri ainesosaa, kerrotaan How Stuff Works -sivuilla (via). Kuulostaa jokseenkin hurjalta.

Viranomaistietoutta lisäaineista saa Eviran sivuilta. Vegaaniliitto listaa eläinperäiset lisäaineet. Ja tietysti netti on pullollaan kaikenlaista lisäainepohdintaa niin puolesta kuin erityisesti vastaan.

1 Comment

  1. Tämä on kyllä yksi niistä vähän liian vaikeista aiheista. Lisäaineita tuntuu tunkevan ihan tarpeettomistakin paikoista, miksi? Minäkään en ole kovin ääri-ihminen asian kanssa, mutta joskus mietityttää se, että ymmärrän edustavani ensimmäistä runsailla lisäaineilla kasvatettua sukupolvea… Toisaalta edellisillä sukupolvilla on ollut riesanaan monenlaisia muita myrkkyjä, jotka varmana eivät olleet Eviran hyväksymiä.