Sun Äitis hankkii tuplasti: ”Käykös kellekään koskaan niin, että noteeraa keittiössä, että pippurisekoitus (tai chilijauhe, mustapippurirouhe, kuminat…) on vähissä ja ohjelmoi päähänsä ostoslistalle, että sitä pitää hankkia? Seuraavalla kerralla kaupassa ostoslista aktivoituu päässä ja pippurisekoitus löytää tiensä ostoskärryyn. Ja sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla…Ainakin viiden kerran verran, niin että mausteboxi alkaa olla pullollaan pippurisekoitusta (tai chilijauhetta, mustapippurirouhetta, kuminaa…)
Entäs käykös kenellekään samalla tavalla pokkareitten kanssa? Lukee jonkun Hesarin arvostelun Stieg Larssonin trilogiasta ja päättää, että seuraavalla kerralla pitää muistaa ostaa se satsi matkalukemisiksi. Tekee sitten saman toimenpiteen vähintään kahdesti.” (Mari Koo)
Matti
Joidenkin tuotteiden kohdalla näin käy. ”Sinappi oli loppu”, ”Ainiin, sinappi oli loppu”, ”Ainiin, sinappi tais olla loppu”. Joskus kun ei kaupassa muista, että onkos kotona vielä maustekurkkuja, vessapaperia, makaronia tai muuta, tulee ostettua ihan vain varmuuden vuoksi. Kuitenkin tämä Varmuuden vuoksi -ilmiö iskee omalla kohdalla vain tuotteissa, jotka eivät mene aivan heti vanhaksi, joten lisähankinnasta ei koidu sinänsä lisäkulutusta tai haaskuuta.
Eko-Matti
Joo tuttu juttu. Ikävä homma kun huomaa, että juuri mausteita on läjäpäin kaapissa. Ja jotenkin tämä tuntuu iskevän sellaisiin mausteisiin, joita tarvitsee ehkä kerran vuodessa kuten kirveliin tai muskottipähkinään. Mustapippuria saisikin olla hyllyssä monta pussia, kyllä ne sieltä menee…