Kirsti Ellilän blogissa keskustellaan ”Ei lahjoja” -pyynnön merkityksestä syntymäpäiväkutsusta. Kirsti kertoo saaneensa tällaisen kutsun, mutta silti ennen syntymäpäiviä tuttavapiirissä alkoi supina siitä, mitä aiotaan antaa lahjaksi. ”Mikäli olen mitään ymmärtänyt, niin aika usein syntymäpäiviään juhlivat ihmiset laittavat nykyään kutsuun, että lahjoja ei tarvita. Haluaisin nyt tietää, onko tämä aina valehtelua, vai tarkoittaako joku kutsun lähettäjä tuota ihan oikeasti? Haluaisin tietää.” (Mari Koo)
Zepa
Kirstin saamissa kommenteissa onkin jo hyvää keskustelua asiasta. On kauheaa tajuta, että edelleen on ihmisiä jotka sanovat päinvastaista kuin tarkoittavat, ja kauheaa on myöskin, että tällaiset viestit tulisi osata poimia kaiken säädön joukosta, että voisi olla sosiaalisesti hyväksytty ihminen…! GASP.
SunÄitis kommentissa on ehkä paras pelastus tilanteeseen, jossa ihminen ei halua lisää rumaa ja mautonta rojua nurkkiinsa pyörimään ja kirpparikuljetusta odottamaan, mutta vieraat ei todnäk pyynnöstä huolimatta malta/osaa tulla ilman lahjaa: vieras saa lahjoittaa summan siihen tarkoitukseen mihin päivänsankari haluaa. Ja toinen olisi tietysti lahjakortti, kunhan valitsee sellaisen liikkeen, missä päivänsankari oikeasti haluaa sen käyttää jonain päivänä. Me ollaan porukkalahjottu jo monasti stokkan kortilla, koska sen käyttömahdollisuudet on älyttömän laajat: jos esim. haluaa vain Vaasan näkkäriä koko rahalla, myös se onnistuu.
Zepa
Niin, piti vielä lisätä että ite olen jo vuosia kuitannut lahjatoivetiedusteluihin, että vain itsestään katoavia kiitos. Kuten esim. viini, ruoka ja leikkokukat katoaa vain pienellä auttamisella 🙂
Arkipäivän aktivisti
Ongelmallistahan tämä joskus on. Itsekin tykkään ilmoittaa, ettei mitään lahjoja tarvisi tuoda, kun materiaa on koti pullollaan ja varsinkin sellaisia lahjoja, joille ei ole mitään käyttöä on ikävä saada. Mutta toisaalta sitten kun saakin jotain kivaa, se kieltämättä tuntuu mukavalta. Ehkä paras tapa on tuo ohjailu itsestään katoavien lahjojen suuntaan. On ihmisiä, joiden on pakko tuoda jotain ja on hyvä, jos heille on tarjota jotain selkeitä ohjeita. Eri asia sitten noudattavatko niitä…
halo e
Tuo on sitä ”kursailua”.
Muistan aina ”hauskan” tapauksen 70-luvulta kun sovimme ettei sukulaisten kesken osteta joululahjoja joulustressin ja turhan krääsän välttämiseksi. Serkkunipa asteli ovesta paketin kanssa – kiitin paketista, enkä antanut mitään tilalle (kun niin oli sovittukin) – siihen loppui lahjonta 😀
Polga
Aika lailla olen Zepan linjoilla – toisaalta, jos tiedän henkilön kiinnostuksen kohteet, laittaisin rahaa esim. eläinsuojeluun tms. ja kertoisin (ja näyttäisin tilisiirron)… ,D Aikanaan ja useammallekin ystävälleni ostin ns. puuadressin Pääskyistä; tietyllä summalla sai istutettua yhden puun. Laitoin mukaan viestin, että nimissäsi on istutettu puu sinne-ja-tänne ja faktaa asiasta. Ainakin kaverini tykkäsivät ideasta, varsinkin eräs, jonka jokaiselle uudelle kääpiölle istutin sen puun ja heillä on nyt omat puunsa Intiassa.
Itse asiaan: minä otan nuo kyllä vakavasti eli henkilölle, joka EI halua lahjaa en sitä osta! Tässä iässä ainakin jokaisella alkaa jo muutenkin olla se, mitä tarvitsee….
emilia
Olin pari viikkoa sitten häissä, jonne ei toivottu lahjoja. Hääkutsussa oli mainittu, että paras lahja on vieraiden yöpyminen hääpaikalla (jonka vieraat maksoivat siis itse) ja lahjojen tuojat joutuvat noloihin hääleikkeihin. Käsittääkseni noihin häihin lahjoja ei kovin paljoa tullut.