Liikuntaharrastuksen hinta

Kuluttajavirasto on puuttumassa kuntosalien toimintaan, kerrottiin heinäkuisessa Aamulehden uutisessa. Erilaisista kuntoklubien jäsenyyksistä satelee valituksia, koska ehdot tuntuvat monista kohtuuttomilta.

Minulla ei ole näistä kokemusta, koska en ole ollut kiinnostunut kuntosaleista. Yliopistoliikunnan kautta jonkin verran aikanaan harrastin ohjattua ryhmäliikuntaa ja kävin jopa punttisalinkin puolella, mutta ei sopinut minulle. Siksi on ollut helppo kieltäytyä kuntoklubeista ja muista pitkäaikaisia taloudellisia sitoumuksia vaativista liikuntaharrasteista.

Liikuntani koostuu tällä hetkellä pitkälti halvoista harrasteista. Fillarointi, lenkkeily ja ultimaten pelailu kavereiden kanssa eivät suoraan maksa mitään, eivätkä varusteetkaan ole kovin kalliita.

Polkupyörä on tietysti myös arkiliikkumisvälineeni. Kun ei tarvitse maksaa bussiin ja ratikkaan, niin siinähän säästää rahaa.

Melontakurssi oli hintansa väärti

Kesälomailuni yksi suurimpia yksittäisiä rahallisia sijotuksia oli melonnan alkeiskurssi. Päätin pari viikkoa sitten, että haluaisin vähän oppia melontaa, jotta olo olisi varmempi, jos kajakilla tai kanootilla liikkuu.

Etsiskelin netissä pääkaupunkiseudun vaihtoehtoja ja totesin, että olin auttamatta myöhässä helsinkiläisten melontaseurojen kursseilta. Löysin kuitenkin Natura Vivan Kallahden melontakeskuksessa järjestämät kurssit. Yrityksen järjestämän, kolmen illan ja noin kymmenen tunnin kurssin hinta oli 120 e. (Melontaseurojen kurssien hinnat näyttivät olevan alle satasen, mutta niille en siis enää olisi ehtinyt tai mahtunut).

Kolmen illan kurssi päättyi eilen ja täytti odotukseni. Sain hyvää perustietoutta melonnasta, opin tekniikkaa ja myös pelastautumista, jos kajakki kaatuu. Ryhmämme oli pieni, vain neljä henkeä, joka tuntui lisäävän oppimisen tehokkuutta.

Pidin myös siitä, että kurssilla pääsi testaamaan erilaisia kajakkeja ja meloja (toki märkäpukikin oli hauska kokeilla!). Samoin myös yleinen  merelläliikkumis-, varuste- ja melontatietous oli tarpeellista, eikä hullumpaa ollut kuunnella opettjan omista melontakokemuksista. Lisäksi sähköpostiin tipahti tietoa mm. säätietopalveluista ja melontakohteista.

Eli koin saaneeni rahalle vastinetta. Kurssimaksu sisältää myös kahden tunnin kajakkivuokrauksen kurssin jälkeiseen aikaan, joten oppeja pitää tietysti käydä testailemassa elokuussa.

Omaan hyvinvointiin panostusta

Taitaa olla niin, että näin vanhemmiten olen yhä valmiimpi maksamaan ohjatauista liikuntakursseista ja vastaavista. Joskus nuorempana vastaava rahasumma olisi varmasti mennyt ennemmin festarireissuun. Nyt vanhempana arvostaa mahdollisuutta perehtyä lajiin kunnollisessa ohjauksessa. Varmaan myös muuten tuntuu merkityksellisemmältä panostaa omaan hyvinvointiin tällä tavoin.

Eikä melontakaan sitten jatkossa kallis harrastus ole, vaikka tietysti kajakin vuokra hieman kukkaroa verottaakin. Mutta pääseepä vesille lillumaan!

Mites teillä muilla liikkujilla, kuinka paljon harrastukset vievät rahaa? Tai oletteko valmiita maksamaan kursseista tai yksityistunneista? Entäs kuntoklubit ja niiden jäsenyydet: puolesta vai vastaan?

Kuva: Viimeisen melontakurssin illan päätteeksi eli sen jälkeen, kun on harjoiteltu, kuinka kaatuneeseen kajakkiin pääsee takaisin. Trendiosuus: pyöräilyshortsit ovat muotiblogien mukaan kovaa vauhtia tulossa takaisin käyttöön!