Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Hinta' merkittyjä kirjoituksia

»   exmeä harmittaa junalippujen hinnoittelu: “Mutta junaan ei enää uskalla ostaa lippua asemalta; se voi maksaa ihan mitä tahansa. En kuitenkaan osta lippua netistä monta päivää aiemmin, koska mitä sitten, jos työssä meneekin pidempään kuin luulin? Missaan junan tai joudun hoputtamaan töitä. Tai en ehdi syödä mitään, koska on ehdittävä juuri siihen junaan, johon on lippu. En pidä tästä. Julkisen liikenteen tehtävä on olla kätevää. Se on sen ainoa tehtävä! Kätevästi voi matkustaa paikasta toiseen joutumatta itse ajamaan. Juna ei ole kätevä, koska lippujen hinnat ovat ihan randomia. Vaikka bussilipunkin saa etukäteen halvemmalla, siinä on sentään jokin katto, johon hinta tyssää, vaikka sen ostaisi vasta lähdön hetkellä. Junalippujen kanssa saa aina pelätä. Joskus sama matka on 11 €, joskus lähemmäs 40 €. Ei huvita arpoa. Menen suosiolla bussiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nordean Ajassa-blogissa Olli Kärkkäinen kirjoittaa, miten suhtaudumme hintoihin suhteellisina: “Hintojen suhteellisuus näkyy suuria hankintoja tehtäessä. Esimerkiksi autoa ostaessa saattaa hankkia monen sadan euron lisäpaketteja liikoja miettimättä, koska niiden osuus auton kokonaishinnasta on pieni. Samaan aikaan kuitenkin pienemmissä hankinnoissa voi nähdä paljonkin vaivaa metsästäessään muutaman euron säästöjä. Sanotaan että sentissä on miljoonan alku. Suhteellisten hintojen harhan suhteen tämä oppi kääntyy siten, että sentin säästöön tulisi suhtautua yhtä vakavasti, oli ostamassa sitten autoa tai pyörää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sivumaku-blogin Jani on tallentanut tiedot siitä, miten paljon taloudessa meni rahaa ruokaan. Mukana on myös ravintola- ja kahvilakulut, mutta ei alkoholia: “Kuukaudessa meillä kahdella kului ruokaan yhteensä rahaa 534 euroa. Se on melko tarkasti se sama summa, joka kahdella vakitöissä käyvällä suomalaisella keskimäärin menee. Laskin sen mediaanipalkan (2934 eur) ja keskimääräisen ruokakulutuksen (13 %) mukaan nettopalkasta. Voin vannoa, että syömme keskivertosuomalaista paremmin kaikessa mielessä ja siis samalla hinnalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Ajokortin uudistaminen oli yllättävän helppoa ja maksoi 20 euroa

tuesday 15. marchta 2016 klo 10.46 kirjoittajana Mari Koo

Sain ajokortin vuonna 1995 (kasvoin maaseudulla ja siellä ajokortin ajaminen oli itsestäänselvää, jotta pääsisi helpommin liikkumaan). Kortti oli kooltaan iso, joten se vaati aina riittävän ison lompakon. Vuosien aikana kortti alkoi myös hajoilla.

Kortti oli kuitenkin tarpeellinen mukanakuljetettava, sillä sen avulla todistan ikäni silloin harvoin, jos kaupan kassa kysyy papereita kaljaa ostaessani. Toki se tarvittaessa todistaa henkilöllisyyttäni myös muualla. Ajan autoa todella harvoin, joten autoilun vuoksi kortin kuljettaminen mukana ei ole välttämätöntä.

Lopulta päätin ottaa selvää, mitä uuden, luottokorttikokoisen ajokortin vaatisi. Sain yllättyä positiivisesti: koko homma hoitu netissä ja maksoi vain 20 euroa.

Ensin googlasin ajokortin uusimista. Se sanapari johti tietysti hieman väärille jäljille, koska ajokortin uusiminen on ihan eri asia. Mutta löysin Trafin sivuilta tiedon ajokortin kaksoiskappaleen tilaamisesta, ja se oli juuri sitä, mitä minä tarvitsin. (Huom: kun olet päässyt pankkitunnuksilla sisään palveluun, niin tarvittaessa sinun pitää osta valita välilehti Ajokortti, ennen kuin pääset tilaamiseen).

Kirjauduin sisään järjestelmään pankkitunnuksilla. Hetken harhailun jälkeen löysin oikeat kohdat ja myös oman passikuvani sekä allekirjoituksen. Olin nimittäin uusinut passini 1,5 vuotta sitten. Sen ansiota viranomaisrekisterissäni oli sekä kuvani että nimmarini.

Klik, klik, maksu (20 e), klik. Sain ilmoituksen, että uusi ajokortti postitetaan kotiin noin neljän arkipäivän aikana.

Eilen uusi kortti oli saapunut postin mukana. Mukana oli kuori vanhan ajokortin palauttamista varten.

Kiitos, viranomaiset, hyvin toimi!

(Uuden ajokortin kuvaa ei kuulemma kannata julkaista netissä, jottei sitä väärennetä. Allaolevasta kuvasta väärentäminen lienee hieman hankalaa.)

ajokortti

Be Sociable, Share!

Kuluttaja ilahtuu: kasvipohjaisia tuotteita alennuksessa lähikaupassa

monday 14. marchta 2016 klo 11.20 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla valittelin tänne blogiin sitä, että kasvispohjaiset tuotteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin vastaavat eläinperäiset, eikä esimerkiksi tofua näy alekampanjoissa.

Onneksi sain heti viikonloppuna todistaa lähikaupassani, K-supermarket Fortunassa, että kasvipohjaisten tuotteiden alekampanjointi näyttää kasvavan. Tarjouksessa olivat sekä Plantin kasvipohjaiset juomat että tietyt Yosan kauravälipalavalmisteet.

Eiväthän nämä vieläkään halpoja ole, jos siis lehmänmaitotuotteisiin verrataan. Plantin kasvijuomat olivat 1,49 e/0,75 litraa eli selvästi kalliimpaa kuin tavallinen lehmänmaito. Minusta Plantin tuotteet ovat kuitenkin oikein hyvän makuisia: esimerkiksi soijajuoma hakkaa helposti Lidlin vastaavan, halvemman tuotteen, ja kaurajuomakin on omassa kategoriassaan erinomainen.

Yosan kookos-lime -pikkupurkit maksoivat 1,25 e / 2 kpl. Isot (maustamaton ja vanilja) olivat 1,50 e / kpl. Kookos-lime oli uusi makututtavuus, joka minun suuhuni oli ihan ok, mutta perheen muut jäsenet eivät pitäneet mausta.

Mutta tärkeintä oli siis havainto siitä, että nämä maitotuotteita korvaavat kasvipohjaiset tuotteet pääsevät taviskaupassa alennusten kohteeksi. Varmasti se samalla kertoo siitä, että yhä useampi kuluttaja valitsee kyseisiä tuotteita syystä ja toisesta, joten välillä kaupan kannattaa niillä myös kampanjoida. On selvää, että alennukset vaikuttavat kuluttajien halukkuuteen ostaa tuotteita. Vaikka rahallinen säästö ei ole suuri, niin tietysti alhaisempi hinta saa jonkin mielihyväyksikön hyrisemään ja minut ajattelemaan, että nyt teen hyvät kaupat.

Kasvispohjaisia_aletuotteita

Be Sociable, Share!

»   Kitupiikki vuorotteluvapaalla -blogissa on ostettu talvikengät: “Kaupan hintalappu näytti 160€. Aika kalliit. Kengät oli kuitenkin tosi hyvät ja toivottavasti kestäis seuraavat 15 vuotta joten olisin saattanutkin investoida niihin vähän enemmän ja ostaa ne tuolla hinnalla. No kysyin kuitenkin saisko niistä alennusta. Myyjä meni kysymään myymäläpäälliköltä ja lupasi kengät 130€:lla. PK-seudulla myyvät kuulema 160:lla ja muualla Suomessa 130:lla ja lupasi että voi nyt myydä mulle tolla hinnalla. Wau, pitäisköhän ostaa? No katoin kuitenkin mihin hintaan näitä kenkiä myydään netissä, halvin paikka mitä löysin niin kengät tulisi kotiovelle hintaan 100€ (93+7). Jokohan nyt ostaisin? Emmä sit heti kuitenkaan niitä raskinu vieläkään ostaa. Katoin mitä löytyis tori.fi:stä. Siellä joku kauppas käyttämättömiä vastaavia kenkiä 80€:lla. No hei, joko lompakko laulais? Mietin että hintaero jäisi kuitenkin liian pieneksi kotiinkuljetettuihin verrattuna että tarjosin kenkiä kauppaavalle 65€ ja hän suostui tarjoukseen. Meni tietty vähän bensaa ja aikaa hakea kengät mutta olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen; superhyvät kengät järkihinnalla.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle!) Ei kommentteja.

»   Pieni valo paristoineen maksaa vähemmän kuin paristot erikseen ostettuna, toteaa Pekka: “Tällaiset näppärät pienet LED-valot maksavat Clas Ohlsonilla 4,99€/pari, eli noin 2,50€ kpl. Paristot tällaiseen pieneen valoon, 2 kpl CR1220, jos niitä erikseen hankkisi, maksaisi kaupasta riippuen 3,80-13,90€. Kallein hinta, kun niitä googlailin, on Gigantista, jossa yhdelle CR1220-paristolle ilmoitetaan hinnaksi hulppeat 6,90€. Tästä huomaa, että se nyt vaan todellakin on tyhmää maksaa liikaa. On siis halvempaa ostaa uusia pieniä LED-valoja paristoineen, kuin vaihtaa vanhaan uudet paristot. Surullista, monin tavoin, on se.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Suolaa & hunajaa -blogin Jonna aikoo seurata helmikuu ajan ruokakulujaan tavallista tarkemmin. Taustana hän kertoo omasta suhteestaan ruokaan: “En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin. Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Halpuuttamisen tausta: kuluttajilta on voitu kiskoa huoletta ylihintaa

wednesday 20. januaryta 2016 klo 13.59 kirjoittajana Mari Koo

Kävin eilen S-ryhmän halpuuttamisen tiedotustilaisuudessa. Siellä kerrottiin, että hintoja voidaan alentaa mm. siksi, että maailmanmarkkinahinnat ovat tippuneet ja kaupan katetta vähennetään.

Suomalaisen ruokakaupan katteita, voittoja ja keskittymistä parille isolle tekijälle on kritisoitu kauan (mm. Konttinen, Seppo, 2011: Suomalainen ruokalasku). Kauan kauppa myös vastasi, että ruuan hinta on ihan kohdallaan ja katteet asialliset ja kalliit hinnat johtuvat aivan muista syistä kuin vähäisestä kilpailusta.

Nyt katteesta on yllättäen varaa nipistää.

Tunnen itseni huijatuksi. S-ryhmän olisi aina pitänyt olla osuuskuntatoimintaa eli ei voittojen takomista, vaan ennemmin hyvän jakamista.

Miksei saavutettuja katteita voitu muuttaa jo esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, kun S-ryhmä porskutti eteenpäin suurine voittoineen? Sen sijaan pistettiin pystyyn ABC:t ja jätti-Prismat.

Kysyin tätä tiedotustilaisuudessa, jossa paikalla olivat pääjohtaja Taavi Heikkilä, kenttäjohtaja Arttu Laine ja kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu. Tässä saamani vastaus (nauhoitin kommentit, jotta pystyin ne kirjaamaan myöhemmin tekstiksi mahdollisimman hyvin):

“On tapahtunut iso muutos. Me tutkimme ja kysymme asiakkailta tietysti koko ajan. Perusviesti oli aiemmin, että halutaan hyviä ruokakauppiaita ja entistäkin laajempia valikoimia. Syksyn 2008 jälkeen Suomen taloudella alkoi mennä toisin ja viestit kuluttajilta muuttua. Tänä päivänä viesti kuluttajilta on ihan erilainen. Ei haluta enää kaikkea laajemmaksi, vaan mennään niiden perusasioiden äärelle. Kuluttajan oma talous heijastelee tilannetta.
Koko ajanhan me on tietysti pyritty olemaan mahdollisimman edullisia. Toki keskustelu on ollut sellaista, että Suomessa on ruoka kallista ja kauppa keskittynyttä. Tarkoituksella haluamme kertoa, että ei se nyt ihan näin ole.”

Esitin jatkokysymyksen:
“Eli te ette tinkineet katteesta kymmenen vuotta sitten, koska kuluttajat eivät varsinaisesti vaatineet sitä?”

“Kyllä sitäkin on pyritty koko ajan tekemään, mutta se kuluttajan tarve on nyt toisentyyppinen, haluttiin laajentua. Valikoiman laajentaminenhan on ollut huikeaa, nykyisin Prismoissa on aivan erilainen määrä tuotteita kuin 1990-luvulla. Kyllä se syksy 2008 ja siitä alkanut taantuma muutti montaa asiaa niin meillä kuin muualla Euroopassa.”

Keskustelua jatkettiin myös toteamalla, että viime vuonna S-ryhmä uudisti strategiaansa.

“Siinä keskustelussa kirkastui, mitä haluamme olla osuuskauppana. Siitä nostettiin uudelleen osuustoiminnan merkitys. Hintojen lasku on kaikkein konkreettisen, näkyvä asia. Taustalla oli tietysti markkinatilanne ja kuluttajan heikentynyt ostovoima, mutta pohja on siis osuustoiminnassa.”

Kyllä nyt kuluttajan mieltä kaihertaa. Osuuskauppa olisi voinut alentaa katettaan jo ajat sitten, jos olisi tahtonut toimia osuustoiminta-aatteensa mukaisesti.

Mutta ei: sen sijaan nyt sanotaan, ettei hintoja alennettu aiemmin, koska kuluttajat halusivat suuria kauppoja ja laajoja valikoimia. Kysyttiinkö meiltä kuluttajilta, että haluatteko ennemmin halvemmat hinnat vai isommat kaupat? Jos kysyttiin, niin ihmettelen, jos väitimme haluavamme ennemmin jättimarketteja kuin edullisempaa ruokaa.

Onneksi tuli Lidl. Saksalaiset ovat onnistuneet järisyttämään kahden suuren suomalaisen toimintaa ja ruokaketjua. Samalla tietysti moni muu asia on muuttunut.

Toivottavasti elintarvikeraaka-aineiden tuottaja saa ketjussa riittävän hyvän korvauksen toiminnastaan. Monien tuottajien neuvottelumahdollisuus isojen yritysten kanssa on kuitenkin olematon, joten oudolta tuntuisi, jos hintojen alennukset eivät vaikuttaisi kokonaisketjussa myös tuottajapuoleen.

Mutta en minä luota teihin, isot suomalaiset kauppaketjut. Säälittävästi kirkassilmin olen halunnut uskoa, että ette kovin pahasti huijaisi minua. Enää en usko.

Mutta toisaalta: en usko, että te myöskään piittaatte siitä, mitä minä piipitän.

Halpuutusta

Halpuutus 2

Be Sociable, Share!

»   Katleena ottaa osaa vegaanihaasteeseen. Häneltä on kysytty kysymyksiä mm. vegaaniruokavalion hinnasta: “Ainakin Hämeenlinnassa tofun kilohinta liikkuu samoissa lukemissa kuin jauhelihan ja naudanpaistin. Tofu on kalliimpaa kuin makkara ja halvempaa kuin pihviliha. Kasvikset ja hedelmät taas ovat yleensä ottaen halpoja, varsinkin jos ostaa satokalenterin mukaan. Toki jos välttämättä haluaa hankkia joulukuussa tuoreita mansikoita, se näkyy kyllä ruokalaskussa. Maitotaloustuotteiden korvikkeet ovat ilmeisesti halventuneet vuosien varrella. Ainakin Rainbow’lta saa jo soijamaitoa ja kauramaitoa kohtuulliseen hintaan.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Tukan saa puhtaaksi tavallisella oliiviöljysaippualla

monday 12. octoberta 2015 klo 15.36 kirjoittajana Mari Koo

Olen viime vuodet pessyt hiuksiani palashampoolla. Se on ollut ihan kelvollinen ratkaisu hiuksilleni, mutta kun tuttava kertoi Facebookissa, että tavallinen oliiviöljypohjainen saippua käy myös hiusten pesuun, niin oli tietysti pakko kokeilla.

Nyt olen pessyt hiuksiani pari kuukautta noin joka toinen päivä oliivisaippualla. Olen erittäin tyytyväinen: hiukseni näyttävät ja tuntuvat puhtailta.

Palasaippua on tietysti pitkäkestoinen, ekologinen hiustenpesutuote. Oliva-saippua sisältää vain oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa. Oman saippuani ostin Ekolosta, mutta samaa saippuaa saa monesta muustakin ekohenkisestä kaupasta.

Iso plussa on tietysti hinta: saippuapala maksaa alle kolme euroa.

Minulla on lyhyet, värjäämättömät hiukset, joten en vaadi hiusteni pesuaineelta erityisiä ominaisuuksia. Mutta oliivisaippua on saanut kehuja ympäri internetiä myös esimerkiksi pitkähiuksisilta. Esimerkiksi Milla toteaa:

“Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.”

Saippua toimii tietysti myös ihon pesuun, joten esimerkiksi uimahallireissuilla tai matkoilla ei tarvitse kantaa mukana useita tuotteita. Tarvittaessa saippuaa voisi käyttää vaatteidenkin pesuun.

palasaippua

Kuvan saippua ei ole oliiviöljysaippuaa, mutta en nyt viitsinyt kuvata kulahtanutta saippuapalaa tähän blogitekstiin. Sen sijaan kaivelin arkistoistani otoksen saippuoista.

Be Sociable, Share!

»   Tilastokeskuksen Ilkka Lehtinen toteaa Tieto & trendit -blogin kirjoituksessa, että vähittäiskaupan hintojen alennuksen takana on erityisesti se, että viljeljät saavat aiempaa vähemmän rahaa: “Viljelijä saa viljatuotteista nyt 25 prosenttia vähemmän euroja kuin huippuvuonna 2013. Leipomo­tuotteiden tehtaanhinnat ovat samalla tasolla ja kuluttajahinnat laskeneet kolme prosenttia. Lihan tuottajahinta on laskenut samana aikana 11 prosenttia, tehtaanhinta 4 ja kuluttajahinnat 5 prosenttia. Maidon tuottajahinta on laskenut parin vuoden aikana 22 prosenttia. Maitotalous­tuotteiden tehtaanhinnat ja kuluttaja­hinnat ovat laskeneet vajaat 5 prosenttia. Kaikkien kolmen tuoteryhmän viljelijä­hinnat ovat laskeneet yhteensä keskimäärin 18,3 prosenttia, teollisuuden tuottaja­hinnat 3,4 ja kuluttaja­hinnat 4,2 prosenttia. Kuten taulukosta nähdään, halpuutus ei ole peräisin pelkästään kaupan omasta katteesta. Selvästi suurin halpuutus on tapahtunut viljelijän saamassa hinnassa. Myös teollisuus on laskenut hintojaan. [- – -] Kauppakin on toki halpuuttanut loppu­tuotteiden hintoja, mutta halpuutusta ovat avittaneet huomattavasti maatalouden ja teollisuuden tuottaja- sekä tuontihintojen lasku.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Suketus kävi kirjakaupan alessa: “Sitten huomasin Mooses Mentulan vuonna 2013 ilmestyneen Isän kanssa kahden. Sen kansisuunnittelua olen ihastellut ennenkin, joten päätinpä vilkaista. Kirjan hinta oli 45 senttiä. 0,45 euroa. Ja siitä sai vielä lisää alennusta. Nappasin samalla vaivalla pokkarihyllystä Christos Tsiolkasin Barracudan, kun sattui pokkaripassikin olemaan täynnä. Kassalla maksoin siis kahdesta kirjasta yhteensä kolmekymmentä senttiä. Sanoin myyjälle, että tuntuu oikeastaan vähän pahalta. Hän hymähti ymmärtäväisesti. Mutta onhan tuo nyt melkoista. Kolmekymmentä senttiä kovakantisesta, toissavuotisesta kirjasta kirjakaupasta ostettuna. Tuntuu jotenkin, no, likaiselta. Mikä on kirjan arvo tällaisilla markkinoilla? [- – -]0,30 euroa kirjakaupasta ostetusta kirjasta on liian vähän. Se on niin naurettava hinta, että se kääntyy jo itseään vastaan. En halua maksaa uudehkosta kirjasta niin vähäistä hintaa, ettei se kata yhtään mitään. Tuntuu pahalta. Toisaalta: ihminen on tarpeidensa tyydytystä ja mielihyvää etsivä eläin. Kirjalöytöjen tekeminen vastaa omalta osaltani siihen. Vaikka vähän kirpaiseekin.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä) 2 kommenttia.

»   Olli ja kahvilan lappu: “Vesi maksaa 50 senttiä, asiakkaille ilmainen! Niin luki lapussa. Mutta jos maksan vedestä 50 senttiä, enkö silloin juuri muutu asiakkaaksi, jolle siis ostoksen pitäisi olla ilmainen? Voiko tällaisessa tapauksessa pyytää rahat takaisin? Pitäisikö liikkeenharjoittajat velvoittaa opiskelemaan lauselogiikan perusteet ennen lappujen kirjoittelemista? En koskenut veteen. Söin jäätelön.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jukka Vuorio miettii Hulluja Päiviä: “Eikö tavallaan olisi loogisempaa, että Stockmannin Hullut Päivät olisi tapahtuma, missä hinnat olisivat viiden päivän ajan vielä tavallistakin kalliimmat? Silloin vasta olisikin aikamoista kulkea tuolla kaupungilla Hullut Päivät -muovikassin kanssa. Minä ainakin säästäisin tämän vuoden muovikassin, ja sitten ensi vuonna voisin kuljeskella sen kanssa ikään kuin olisin joku varakas henkilö. Kävisin Alepassa ja laittaisin ruokaostokset Stockan muovikassiin. No sitten kuulin kavereilta myös, että Hullut Päivät on jeppis ja jepulis asia siksi, että silloin saa merkkituotteita halvalla. Toistamatta enää yllä olevaa pohdiskelua Stockasta ja hinnoista, eivätkös kaikki tuotteet ole merkkituotteita? Pirkka ja Rainbow ovat merkkituotteita, ja ainakin näin Itä-Helsingistä katsottuna muuten hemmetin hyviä. Yritin muuten oikein kovasti miettiä, että mitä muita merkkejä minä edes tiedän kuin Pirkka ja Rainbow. Keksin ainoastaan kalsarimerkki Blackhorsen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pinttelyblogissa ihmetellään, miksi K-ryhmän eri kaupat myyvät samaan aikaan tarjoustuotteita aivan eri hintaan. Esimerkiksi Pirkka-sipulit olivat K-Extrassa 1,75 e/pss, kun K-Supermarketissa hinta oli 0,99 e/pss. “Mikä siis lienee K-konsernilla tarkoitus? – Kertoa selvästi kuluttajille, että kannattaa sinne isompaan kauppaan mennä, vaikka matkaakin olisi? – Hätistää pikkukauppiaat pois isompien jaloista (syytä olisi – meidänkin kaupungissamme on vielä yksi sitkeä jäljellä) Vai onko tämä vain taas osoitus siitä, että kun liiketoiminta on riittävän suurta, niin enää ei oikea käsi tiedä, kenen taskussa vasen jalka on?” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Mane on laskenut pyöräilynsä kustannukset: “Olen pitänyt tarkasti kirjaa pyöräilemistäni kilometreistä ja pyörieni huoltokuluista ja pyörieni hankkimiseen kuluneista rahoista. Kahden viime vuoden tilastoinnin perusteella pyöräily maksaa noin 8,5 euroa per 100 kilometriä. [- – -] En ole juurikaan huoltanut pyöriämme itse. En ole tilannut varaosia saksalaisista nettikaupoista vaan ostanut lähes kaikki osat helsinkiläisistä pyöräkaupoista ja -huolloista. Silti pyöräily on ollut melko halpaa. Itse huoltamalla ja osat netistä tilaamalla pyöräily olisi vielä paljon halvempaa, mutta huomattavasti vähemmän hauskaa. Pyöräillyistä työmatkoista saa muuten kilometrikorvausta 11 senttiä kilometriltä. Se kattaa juuri huolto- ja ostokulut. Polttoaineeseen eli ruokaan ei kilometrikorvaus riitä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   sti on havainnoinut, miten kaikki elintarvikkeet eivät ole halvempia suuremmissa pakkauksissa: “Viime aikoina olen huomannut, että Elovena-kaurahiutaleiden kilohinta on halvempi 1 kg pahvipaketissa kuin 2 kg säkissä. (Tai siis ainakin K-Citymarketeissa on.) Jumbon Citymarketissa myydään elintarvikkeita suurtalouspakkauksissa. Esimerkiksi mustikoita voi ostaa 2.5 kg säkeissä kilohintaan 8,40 EUR/kg. Muutaman metrin päässä kuitenkin on mustikoita 200 g pusseissa hintaan 7,80 EUR/kg. Valio appelsiinimehua saa lähikaupastani sekä 1,5 että 1 litran tölkeissä. Litrahinta on hieman halvempi 1 litran tölkissä. Toisaalta kyllä kaupasta löytyy monta esimerkkiä siitäkin miten isommassa pakkauksessa yksikköhinta todellakin on halvempi. Mistä tämä johtuu? Onko “paljousalennus” ostokäyttäytymistämme siinä määrin hallitseva myytti, että kauppiaat voivat käyttää sitä hyväkseen ja huijata meidät ostamaan kalliimpaa tavaraa?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Lidlistä on tullut hyvä haastaja vähittäiskauppaan

sunday 15. septemberta 2013 klo 10.54 kirjoittajana Mari Koo

Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon vähittäiskaupan rakenteesta ja etenkin siitä, että kauppa on liikaa kahden suuren hallussa.

Mutta on sentään Lidl, joka on myös kasvanut reippaasti.

Lidl tuli Suomeen vuonna 2002. Silloin taisin minäkin nyrpistellä kaupalle: mitä lie halpiskamaa, ulkomaalainen ja kaikkea! Tosin en tainnut edes käydä tutustumassa Lidliin kovin nopeasti, koska myymälöitä ei ollut missään lähistöllä.

Vuosien saatossa oma asenteeni on muuttunut. Samoin on tainut käydä suurelle osalle suomalaisista.

Nyt Lidl on mielikuvissani tärkeä haastaja K- ja S-ryhmälle. Lidlin tuotteet ovat usein edullisempia kuin vastaavat jossain toisaalla, ja jotkut ovat suorastaan löytöjä hinnan ja laadun suhteen. Eikä Lidlissä kysellä kanta-asiakaskorttia.

Lisäksi Lidlin tarjouksista voi ostaa vaikka pyöräilyhousut, kenkätelineen tai pyykkikorin, kuten itse olen ostanut.

Mutta koska Lidl ei edelleenkään ole lähikauppani, niin arjen asiointi suuntautuu pääsääntöisesti noihin muihin kauppaketjuihin.

Lähiruokakaupat ovat viimeisen vuoden aikana lopettaneet kotikulmilta Helsingin Punavuoren liepeiltä, mutta ehkä pieni Lidl menestyisi täälläkin? Lähin Lidl on nyt Kampissa, ja omat kulkureittini suuntautuvat harvoin sinne.

Be Sociable, Share!

»   Nettikaupan blogissa kerrotaan Itellan pikkupakettien lähetyshintoihin ikävästi vaikuttavasta muutoksesta: “Suuren osan lähetyksistämme kuljettava Itella on 1.6.2013 alkaen muuttanut kuljetusehtojaan siten, että paketit, jotka eivät täytä Itellan minimikoko- ja minimipainovaatimuksia ovat erilliskäsiteltäviä lähetyksiä, ja näiden perille toimittamisesta veloitetaan lähettäjältä ylimääräiset 6,70 euroa. Mikäli pakkauksen mitat eivät ole vähintään 25 cm x 15 cm x 3,5 cm, ja paino vähintään 250 grammaa, tulee paketin lähettäminen siis kalliiksi. Me Superkaupassa joudumme siis jatkossa pakkaamaan pienemmätkin esineet huomattavasti suurempiin paketteihin, kuin mitä olisi lähetyksen koon puolesta tarve. Emme vielä ole kuitenkaan oikein keksineet järkevää keinoa saada erityisen keveiden pakettien paino nostettua minimipainon ylitse.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K! Ja kommenttiosastolla Itellan edustaja lupaa etsiä edullisempia ratkaisuja pikkulähetysten postittamiseen) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset