Näkymätön tyttö pohtii luokkaeroja ja omaa taustaansa: ”Kuuntelin radiosta provosoivaa ohjelmaa yhteiskuntaluokista ja yritin määritellä itseäni. Taustani on aika selkeä, esivanhemmat käsityöläisiä, papistoa ja pienkauppiaita, mukana muutama maanviljelijä (isäni isän isän puolella viimeinen maanviljelijä oli ilmeisesti joskus 1500-luvulla). Vanhempani olivat taas lapsuudessani korkeakoulutettuja valtion virkamiehiä (isäni on nykyään yrittäjä), eivät erityisen hyvätuloisia mutta meillä ei ollut ikinä puutetta. [- – -] Nykyään olen köyhä, mutta en samaistu kaikenlaisiin köyhiin. Esimerkiksi en koe olevani samaa yhteiskuntaluokkaa matonpesupaikalla kohtaamani entisen tehdastyöläisen kanssa (joka stereotyypin mukaan olisi mennyt töihin suoraan kansakoulusta ja on saattanut oikeastikin mennä). Olen kai sitä kuuluisaa pätkätyöläisporukkaa, joka toisaalta ei edes erityisesti halua olla rikas, minulle riittäisi se että voisin olla aina varma siitä että pystyn maksamaan vuokrani ja että välillä voisi ostaa jotain pientä hauskaa. Ulkomaanlomat (muutamaa päivää Tallinnassa kalliimmat), autot, omistusasunnot ja sellaiset tuntuvat asioilta jotka olisivat täysin ulottumattomissani, jos olisin edes niistä kiinnostunut.” (Mari Koo)