Kesäminkillä on näkemystä suomalaisiin leirintäalueisiin: ”Ensinnäkin leirintäalueet ovat uskomattomia epäpaikkoja, vesipuistojen kaltaisia keinotekoisuuden multihuipentumia. Niissä ei useinkaan ole mitään luonnonmukaista – paitsi se rantakoivikko, johon koko setti tavallisesti on pystytetty. Kaikki muu on silkkaa tarkoituksenmukaisuutta, funktionaalisuutta ja kitkatta toimivia huoltotiloja. Toisille ne toimivat kesämökkien korvikkeina: perheet ja vanhemmat pariskunnat ajavat huippuunsa tuunatut asuntoautonsa (vakiona fillariteline ja muovitettu terassi sekä Crocsit kaupan päälle!) tutulle alueelle omalle paikalleen viikoksi, tuntevat naapurikärryjen asukit, hyödyntävät täysipainoisesti sekä keittiötä että grillikatosta ja kuivattavat pyykkinsä näppärillä kasattavilla telineillä aurinkoisina päivinä. Noilla alueilla on omat soveliaisuussääntönsä ja olotilaetikettinsä: on ihan ok rundailla ympäriinsä vanuneessa Finlaysonin Garfield-printtisessä paitulissa tai Speedoissa ilman paitaa; ei kuitenkaan ole selvästikään toivottavaa aikuisen hassutella lasten leikkipuistovempaimissa tai askarrella nakkitaksia ihmisten katseiden alla. Skumpan juominen sivistyneesti grillauksen ohessa on sekin melkoista rajaviivalla taiteilua.” (Mari Koo)