Kasablogin Jussi analysoi automainontaa: ”Näin eilen töllöttimestä automainoksen ja tajusin, että vaikka vuodet vierivät ja automainoksissakin on jo variaatiota, niiden rakkain kuva on ja pysyy: yksilö istuu autossaan ja kiitää tiellä, jolla ei aja kukaan muu. Tämä liikennetön tie – siis lukuun ottamatta valtiasta, jolle se on rakennettu – kulkee halki kauniin maiseman, turmeltumattoman luonnon. No, onhan siinä kylläkin tie, mutta puhtaana, lähes käsitteelliseksi ohentuneena, pelkkänä raiteena yksilön elämysten kameravaunulle sekin tuntuu kuuluvan luontoon. Minne auto ajaa? Kyllä sinä tiedät. Se ajaa kohti vapaasti valitsemaasi päämäärää. Sinun kulkupelilläsi, sinun tielläsi, sinun maailmassasi.” (Mari Koo)
Matti
No mutta tuotahan se autolla ajaminen parhaimmillaan on kun lähdetään kruisailemaan tyhjille teille ja voi vain keskittyä liikkumiseen. Se on muuten vapauttava riittimäinen toimitus ja on pelastanut minut monelta burn-outilta. Suosittelen siis purkamaan arjen aggressiot autoiluun mieluummin kuin kiukkuna muihin ihmisiin. Ja mikäpä rauhoittaisi paremmin kuin tuo tyhjä tie, jossa ei pääse hermostumaan edes muiden autoilijoiden töppäilyistä 😉
Mari Koo
Minä suosittelen arjen aggressioiden purkuun halvempia ja ekologisempia keinoja, kuten reipasta pyörä- tai kävelylenkkiä tai jotain muuta fyysistä rasitusta (uinti, jumppa, tanssi, hiihto, melonta) 🙂 Se on omalle kropallekin parempi vaihtoehto. Nimim. ”Autoilu ei meikläläistä todellakaan rentouta.”
Matti
Nämä ovat toki aina yksilöllisiä juttuja. Itse liikuin nyt kesän parhaina aikoin oman 13 kilometriäni polkupyörällä metsän halki töihin. Täytyy sanoa, että siinä lähinnä aggressiot vain kasvoivat kun hiki virtaa ja vauhti on hidasta epätasaisella metsätiellä. Ei siinä saa samanlaista miellyttävää lentoonlähdön tunnelmaa kuin autolla ajaessa. Mutta kukin toki tyylillään 🙂
AJV
Auton imago vapauden ja riippumattomuuden symbolina on tunteisiin vetoava ja sitä toimivampi, mitä luontevampana ja rentouttavampana ajoelämys toteutuu. Varsinkin yksin autoilu on kliimaksin huippu, jossa vain sinä päätät suunnan, nopeuden ja päämäärän. Pysähdyt milloin tahdot, pidät musiikin päällä jos tahdot. Ja jos kanssa-autoilija sattuu eteesi, ohitat hänet milloin tahdot.
Yksityisautoilu jos mikä ilmentää yksilön itsemääräämisoikeutta. Vastuu astuu kuvaan, kun aletaan miettiä vaikutuksia: mikä polttoaine, miten saastuttava moottori, missä pese(tä)n autoni, ajanko muutakin kuin hyötyajoa? Et sittenkään ole aivan yksin, koska liikut autollasi siellä, missä muutkin liikkuvat.
Ehkä vapaus ja vastuu sopivassa suhteessa maksimoivat yksityisautoilun tuoman nautinnon. Kuten muuten on monella muullakin elämänalueella.