»   JP Koskinen ihmettelee, miksei VR kuuntele asiakkaitaan: “Matkan varrella VR alkoi leikkiä oikeaa yritystä meidän rahoillamme. Tuli ihmeellisten muutosten aika. Pendolinot, nuo jumalan nopeat nuolet, alkoivat sujahdella kotikaupunkini ohi. Liput oli jossakin välissä muuttuneet niin, että yksittäinen lippu sisälsi aina paikan. Avoimia paluulippuja myytiin, mutta nekin katosivat matkan varrella. Asiakaspalautetta annettiin, mutta ei siitä oikein kukaan ottanut koppia. Salaperäiset ”asiakkaat” olivat toivoneet ihmeellisiä uudistuksia, joista me pendelöijät, joilla oli kymmenessä vuodessa kertynyt vyölle vain 2500 edestakaista junamatkaa, emme olleet koskaan kuulleet kenenkään oikean matkustajan puhuvankaan. Kuukausilippulaiset, tuo ihana lammaskatras, ei kiinnostanut ideoineen VR:n uudistajia. Vielä nytkin, kun olen ollut jo pitkään vapaa agentti, teen matkani junalla. Juna ON mukava kulkuneuvo, se ON nopea, se ON ympäristöystävällinen, se ON viihtyisä ja henkilökunta ON avuliasta. Mutta VR:n johtoporras on ilmeisesti joukko hattivatteja, jotka eivät itse ole koskaan matkustaneet junalla ja jotka eivät koskaan aio sillä matkustaakaan. Heidän uudistuksensa hankaloittavat matkustamista, älkääkä nyt iniskö, ettei näin ole, sillä olen vuosien aikana tehnyt varovastikin arvioiden 10 000 junamatkaa, minä olen saatana soikoon se salaperäinen asiakas.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   exmeä harmittaa junalippujen hinnoittelu: “Mutta junaan ei enää uskalla ostaa lippua asemalta; se voi maksaa ihan mitä tahansa. En kuitenkaan osta lippua netistä monta päivää aiemmin, koska mitä sitten, jos työssä meneekin pidempään kuin luulin? Missaan junan tai joudun hoputtamaan töitä. Tai en ehdi syödä mitään, koska on ehdittävä juuri siihen junaan, johon on lippu. En pidä tästä. Julkisen liikenteen tehtävä on olla kätevää. Se on sen ainoa tehtävä! Kätevästi voi matkustaa paikasta toiseen joutumatta itse ajamaan. Juna ei ole kätevä, koska lippujen hinnat ovat ihan randomia. Vaikka bussilipunkin saa etukäteen halvemmalla, siinä on sentään jokin katto, johon hinta tyssää, vaikka sen ostaisi vasta lähdön hetkellä. Junalippujen kanssa saa aina pelätä. Joskus sama matka on 11 €, joskus lähemmäs 40 €. Ei huvita arpoa. Menen suosiolla bussiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa merien roskaantumisesta: “Suurin osa roskasta ja mikropartikkeista on peräisin liikenteestä, kuten autojen renkaista ja laivojen maaleista. Autojen renkaista irtoaa partikkeleita, jotka sadevesi huuhtelee viemäreihin ja vesistöihin. Autonrengasongelmalle ei seminaarissa esitetty ratkaisua, vaikka lounaskeskustelussa tulikin esille kaupunkien hulevesien käsittely. En tiedä, miten tämä teknisesti toteutettaisiin ja kuinka tehokkaasti toimisi mikropartikkeleille. Varsin pieni osa on peräisin kotitalouksista ja noin viisi prosenttia on kosmetiikan mikromuoveista. Muovipartikkelit kerävät ympärilleen ympäristömyrkkyjä. [- – -] Turun ja Rauman kaupunkien toteuttamat mittaukset osoittivat myös sen, että tietyissä osissa lounaista saaristoa oli laivoista, teollisuudesta, liikenteestä ja muusta palamisesta johtuvia polttoperäisiä partikkeleita 7-20 -kertaisia määriä verrattuna Suomenlahdella vastaaviin pitoisuuksiin. Nämä jätteet voivat sisältää erityisen suuria raskasmetalli-, dioksiidi- ja muita haitta-ainepitoisuuksia. Surullista tässä on se, että mereen joutunutta mikromuovia ei saada pois. Siellä on ja pysyy, mutta roskaantumisen jatkuminen tulee pysäyttää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pörrö neuvoo Ämmien blogissa olemaan tarkkana taksimatkalla: aina kuski ei aja lyhintä reittiä. “Viimoisin episodi sattui tuossa sunnuntaina kun reitille Pasilasta Viikkiin taksikuskin mielestä osui myös Metsälä. Vähän oudoksuin reittivalintaa jo siinä kohtaa kun kuski ei kääntynyt Hakamäentielle, mutta siinä kohtaa kun pördäiltiin pitkin poikin metsää ja kuski ehdotteli Savelan kautta kiertämistä hirtti hihna senverran kiinni, että tyynen rauhallisesti kaivoin googlenavigaattorin esiin ja selvittelin ajetut ylimääräiset kilometrit sadan metrin tarkkuudella. Ja täysin rauhallisesti kerroin, että mulla on tässä nyt navigaattori auki ja olen täysin tietoinen siitä, mitä tällähetkellä tapahtuu. Kuski sammutti mittarin, pyysi anteeksi ja ajoi mut kotiin. Maksoin käteisellä enkä ottanut kuittia – tarkoituksella, koska aamulla oisin kuitenkin tonkinut tyypin tiedot esille, valittanut ja jättänyt tämän kirjoittamatta [- – -] Kaikissa autoissa on nykyään navigaattorit. Nämä maantierosmot eivät kuitenkaan käytä niitä – asiakkaana voi siis pyytää kuljettajaa laittamaan reitin navigaattoriin. Tämä tosin estää kuskeja katselemasta televisio-ohjelmia liikennevaloissa, mutta kyytiläisenä olen siitä lähinnä iloinen. Näissä uudemmissa takseissahan siis on kojelaudassa televisio, jonka kuva sammuu jossain kolmenkympin nopeuksilla. Aika tiiviisti on parikin kuskia niistä saippuasarjojaan katselleet. Mua se on joka kerta ärsyttänyt lähes yhtä paljon kuin pyytämättä tullut poliittinen esitelmä maahanmuuton tai liikennepolitiikan ongelmista. Toinen, mitä asiakas voi tehdä, on avata reitti oman kännykän navigaattoriin ja puuttua tilanteeseen heti jos kuski lähtee etsimään elämän tarkoitusta väärältä laidalta kaupunkia. Mä oon ollut vähän arka puuttumaan tilanteeseen silloin, jos kuski on isokokoinen karpaasi ja ítse olen minkäänmoisessa hiprakassa. Navigaattorin kanssa tossa olisi kuitenkin vähän kättä pidempää perustelua sanaharkan varalta. Kuitilla ja tarkalla reitillä + taksin numerolla voi olla yhteyksissä taksitarkastajaan. Oman kokemuksen mukaan tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta muilla voi olla positiivisiakin kokemuksia aiheesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Automies myi auton. Nyt hän opettelee elämään ilman autoa ja kirjoittaa siitä blogia. Mukana mm. vertailu oman auton ja junan käytöstä. Auton plussia mm. yksityisyys ja aikataulut, junassa taas mm. mahdollisuus nukkua. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mane on laskenut pyöräilynsä kustannukset: “Olen pitänyt tarkasti kirjaa pyöräilemistäni kilometreistä ja pyörieni huoltokuluista ja pyörieni hankkimiseen kuluneista rahoista. Kahden viime vuoden tilastoinnin perusteella pyöräily maksaa noin 8,5 euroa per 100 kilometriä. [- – -] En ole juurikaan huoltanut pyöriämme itse. En ole tilannut varaosia saksalaisista nettikaupoista vaan ostanut lähes kaikki osat helsinkiläisistä pyöräkaupoista ja -huolloista. Silti pyöräily on ollut melko halpaa. Itse huoltamalla ja osat netistä tilaamalla pyöräily olisi vielä paljon halvempaa, mutta huomattavasti vähemmän hauskaa. Pyöräillyistä työmatkoista saa muuten kilometrikorvausta 11 senttiä kilometriltä. Se kattaa juuri huolto- ja ostokulut. Polttoaineeseen eli ruokaan ei kilometrikorvaus riitä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Viluinen ja arka Riikka kirjoittaa Huili-lehdessä blogia talvipyöräilysuunnitelmistaan. Ilman varustelua talvipyöräilyä ei tietysti voi aloittaa, ja Riikka on koonnut listan saamistaan tarvikevinkeistä: mukana on kypärähuppuja, korvaläpät, hanskoja, kerrasto, viimankestävää ulkokuorta ja niin edelleen. “Listaan voidaan varmaan lisätä vielä (13.) suurempi asunto, jossa erillinen kodinhoitohuone talvipyöräilyvarusteille. No nyt tiedän, mitä tarvitaan. Seuraavaksi pitää vielä etsiä varusteet.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Janne Saarikon junamatka Vaasasta ei päässyt alkamaan veturin hajoamisen vuoksi. Tästä seurasi monta ongelmaa matkustajille. Saarikko jakaa VR:lle vinkit vastaisen varalle: “Kun juna peruuntuu, henkilökunnan pitäisi aina ohjeistaa asiakkaita soittamaan suoraan asiakaspalveluun, jonka tehtävänä on selvittää ongelmat. Tänään konduktööri Vaasassa olisi voinut jakaa valmiin lapun kaikille matkustajille kello 16.45, jolloin jokaista oltaisiin voitu palvella puhelimitse ja jolloin suurimmalle osalle olisi varmasti voitu varmistaa mahdollisimman nopeasti soveltuvat jatkoyhteydet. Meidän osaltamme tämä hoitui oman kekseliäisyyden ansiosta kello 18.30, suurimmalla osalle ei luultavasti laisinkaan. Näin yksinkertainen toimenpide olisi säästänyt konduktöörit lukuisilta hämmästyneiltä kyselyiltä, asiakkaat hämmästymiseltä ja turhautumiselta ja VR:n taas pieneltä mainekolhaisulta. Homma ei ole laisinkaan vaikea, sillä lähes kaikki maailman lentoyhtiöt hoitavat asiat yleensä tällä tavalla. Miksi siis ei VR?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsimaria oli ostanut junalipun makuuvaunuun. Vaikka lippu toista väitti, niin paikka olikin tavallisessa vaunussa: “Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan “tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen! Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa. Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä!) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen jakaa neuvoja Tallinnan joukkoliikenteen käyttöön: “Kuljettajalta voi edelleen ostaa vaihdottoman kertalipun, mutta sellainen maksaa 1,60 euroa. Varaa tällöin pientä rahaa, mieluummin tasaraha, valmiiksi, ja mene sisään etuovesta. Matkakortti maksaa kaksi euroa, ja sille ladatulla arvolla maksettaessa lippu maksaa 1,10 euroa. Matkakortilla ostettaessa lipun hintaan sisältyy myös tunnin vaihto. Matkakortin kanssa liikennevälineisiin (bussi, johdinauto tai raitiovaunu) voi mennä sisään mistä ovesta tahansa. Yksi Tallinnan matkakortin hienouksista on, että sillä maksaessa ei tarvitse miettiä, tarvitsisiko päivälipun (24h) vai pärjääkö tunnin lipuilla. Jos ostaa päivän aikana tarpeeksi monta tuntilippua, niin lipputyyppi muuttuu automaattisesti päivälipuksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen testasi Onnibussin matkat Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Vaikka hän löysi palvelusta parannettavaa, niin kokemukset painuivat silti selvästi plussalle: “Kaiken kaikkiaan olen kyyteihin ja Onnibussiin ylipäänsä varsin tyytyväinen. Hinnat ovat halpoja, bussit uusia ja siistejä ja näyttivät pysyvän aikataulussa. Turussa kuljettaja osasi myös neuvoa, millä pysäkillä minun kannatti jäädä pois. Olisi varmaan osannut Hervannassakin, mutta kun en kysynyt, niin jäin yhtä pysäkkiä turhan aikaisin. Turkuun menosta maksoin kolme euroa ja paluusta 5,90 e, Tampereelle samat hinnat päinvastoin. Ensi viikolla lähden Turkuun uudestaan, tällä kertaa Marin kanssa. Menolippumme maksoivat 5,90 ja 6,90 euroa (paluu eri reittiä).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen blogissa Gissler kirjoittaa halpalentoyhtiöiden työntekijöiden asemasta: “Työntekijöillä ei ole yleissitovaa työsopimusta missään maassa. Kolmen päivän poissaolon jälkeen Ryanairin työntekijä voidaan irtisanoa. Toisin kuin esimerkiksi toisella halpalentoyhtiöllä Norwegianilla, työntekijöiden on maksettava oma koulutuksensa ja virkapukunsa, joiden kustannukset ovat noin 3 400–5 700 euroa. Entä sitten palkkaus? Yhtiöiden palkkausta on vaikea verrata, mutta Dagens Nyheter oli kaivanut seuraavat luvut. Verojen jälkeen Ryanairin matkustamohenkilöstön palkka on euroina laskettuna noin 1 150–1 450 euroa kuukaudessa ja tämän päälle saa myynnistä bonukset. Norweigianilla palkka on noin 1 480–1 880 euroa ja 8 euroa lentotuntia kohti. Suurin skandinaavinen lentoyhtiö SAS puolestaan maksaa matkustamon henkilökunnalle peruspalkkaa 1 530–2 490 euroa ja sen päälle vielä noin 8 prosentin lisät. Varsin railakkaat erot! Ei ihme, että Ryanairin matkustamohenkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika on yksi vuosi. Yritys nimittäin suosii nuoria, kouluttamattomia työtekijöitä, joille ei tarvitse maksaa liian korkeaa palkkaa. Ehkä näitäkin seikkoja kannattaa miettiä, kun seuraavaksi ihastelette muutaman kympin hintaista Euroopan lentomatkaanne?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Polkupyöriin pitäisi saada valot lain voimalla, kirjoittaa Martti Tulenheimo: “Varsinainen kysymys on, miksi pyöriä saa myydä ilman valoja? Led-valojen teknologinen kehitys on edennyt jo sille tasolle, että valmistajat ja myyjät pitäisi velvoittaa varustamaan pyörät valoilla. Käyttäjien vastuuta käyttää valoja pimeällä pitäisi puolestaan valvoa, kuten esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi pyörät on lain mukaan jo nykyäänkin varustettava heijastimilla niin edestä kuin takaa. Nyt kun led-valot ovat jo useita vuosia olleet huomattavan halpoja, tehokkaita, pieniä, kestäviä jne. olisi aika muuttaa lakia koskemaan valoja. Valkoista valoa eteen ja punaista taakse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimoa harmitti taksikuskin toiminta, joka perustui navigaattorin ihmettelyyn: “Onhan se tietysti helpotus taksikuskeille, joiden ei (nähtävästi) enää tarvitse opetella mitään katuja ja reittejä ulkoa, mutta asiakkaan kannalta ollaan menty kyllä ehdottomasti huonompaan suuntaan. Nykyään kuka tahansa löylytukka voi heittäytyä ajamaan taksia, jopa minäkin, kun on kaikki kartat ja ajoreitit (jotka ovat kuitenkin päin persettä) valmiina nokan edessä ohjaamassa kulkua ihan reaaliaikaisesti. Mitäpä jos tulisi joku tekninen vika eikä navigaattori enää toimisikaan ? Pitäisikö asiakkaan silti maksaa kyydistä, jossa on joutunut itse olemaan opaskoirana sen sijaan, että olisi voinut ottaa vaikka torkut takapenkillä ? Ei nyt missään nimessä ainakaan täyttä hintaa ! Ennen oli kyllä toisin. Kuskin piti ihan itse tietää, mihin mennään ja miten sinne helpoiten päästään. [- – -] Vitutti ihan erityisesti vielä siinä maksaessakin, kun huomasin, että lasku oli n. 7 euroa kalliimpi, mitä normisti samalta matkalta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kaikenhuippu-blogi patistaa luopumaan kaukolennoista: “Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla? Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Valpuri harkitsee autosta luopumista ja kaipaa muiden autoistaan luopuneiden perheiden kokemuksia: “Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä. Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että hyvät tuplarattaat, manduca huutoraivoa varten ja selkäreppu tavaroille ovatkin itse asiassa toimivampi yhdistelmä peruselintarvikkeiden hankkimiseen kuin vaikka auto, vauva ostoskärryissä ja kuriton taapero säntäilemässä hyllyjen välissä. Usein käyttämämme palvelut ovat kävelyetäisyydellä, harvemmin käytettyihin pääsisi sillä junalla helposti. Me kävelemme muutenkin paljon, erikseen ja yhdessä, huviksemme ja nukuttaaksemme. Autolla ajetaan tällä hetkellä pari kertaa viikossa, niistäkin reissuista arviolta toinen on silkkaa laiskuutta. [- – -] Onko kukaan teistä luopunut autostaan – ja miten se vaikutti? Ja nyt siis kaipaan kokemuksia nimenomaan autoiluun jo joskus tottuneilta. Ikänsä autotta pärjänneet eivät ehkä ole turhiin reissuihin koskaan tottuneetkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.