Olen itse ihan tyytyväinen lähikauppani tuorevalikoimaan, kuten myös kalja- ja siideritarjotaan. Mutta kyllähän Sirpa Uimosen teksti Kaupasta kaikille -kirjassa herätti pohtimaan aukiololainsäädännön monenlaisia vaikutuksia:
”Tuoretuotteiden tajonnan lisäämisen esteenä pienissä lähikaupoissa toimii eniten kauppojen aukiololainsäädäntö, sillä sunnuntaisin kaikki oluen ja siiderin ostajat tulevat alle 400 neliön kauppoihin, ja tätä varten panimotuotteiden esillepano joudutaan pitämään suhteettoman suurena. Kummasta syntyy äänekkäämpi mekkala: siitä, että olut on loppu vai siitä, että munakoiso on loppu?
Lisäksi Uimonen kirjoittaa ihmisten tarpeesta pitkille käyttöpäivämäärille. Se taas vaikuttaa lisäaineiden käyttöön:
”Jostain syystä tämän päivän asiakkaat haluavat pakatuilta elintarvikkeilta pitkälle ulottuvia käyttöpäivämääriä. Hyllyistä asiakkaat penkovat tuotteet, joilla on pisimmälle ulottuvat päiväykset ja luulevat siten saavansa tuoreimman mahdollisimman tuotteen. Teollisuus reagoi tähän niin, että lisätään tuotteisiin säilöntäaineita pidentääkseen tuotteiden säilyvyyttä.”
(Koistinen, K., Lammi, M., & Raijas, A. (toim.). 2009. Kaupasta kaikille. Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 5.)
Kaisa Kyläkoski
”Hyllyistä asiakkaat penkovat tuotteet, joilla on pisimmälle ulottuvat päiväykset ja luulevat siten saavansa tuoreimman mahdollisimman tuotteen. ” Juu, näin teen. Eivätkö päiväykset korreloikaan tuoreuden kanssa?
tino
Harvassa ovat ihmiset jotka niin innoissaan ajattelevat yhteistä etua että ottavat sen vanhimman tuotteet. ”Ihan hyvää tämä varmaan vielä on, en halua antaa väärää signaalia tuottajille vaan uhraudun.”
Mari Koo
Pointti tuossa lainauksessahan oli siis se, miten kuluttajien toiminta vaikuttaa pidemmällä aikavälillä: kun kaupassa kuitenkin käydään keskim. noin neljä krt/vko (suomalaiset vuonna 2005), niin olisiko meillä mahdollisuus siirtyä enemmän tuotteisiin, joissa ei tarvittaisi säilöntäaineita säilyvyyden lisäämiseksi? Tietysti yksittäinen fiksu kuluttaja tsekkaa ne maitopurkkien päiväykset ja muuta ja sen mukaan ottaa sitten sellaisen, jossa on vielä käyttöaikaa paljon jäljellä.
Kari
Miksi hakea sitä pisimmälle ulottuvaa päiväystä, jos tuotteen aikoo käyttää samana tai seuraavana päivänä? Jos taas ostaa ruokaa ns. varastoon, niin useimmillahan lienee jonkinlainen pakastin tai pakastelokero käytössä. Itse olen iloinen siitä, että useimmat kaupat ovat ryhtyneet tarjoamaan tuntuvalla alennuksella viimeisen päivän tuotteita. Esimerkiksi viimeisen myyntipäivän lihat voi paistaa saman tien kotiin päästyä ja laittaa pakastimeen odottamaan sopivaa loppuvalmistushetkeä.
Hyvä pointti tuo, että ihmisten käyttäytymismallin muutoksella saataisiin teollisuus vähentämään säilöntäaineiden käyttöä. Ympäristöä ajatellen tuossa voi tosin tulla ongelmaksi logistiikka, ts. säilöntäaineettomien tuotteiden toimitukset kauppoihin vaatisivat tiheämpää kuljetusfrekvenssiä eli lisäisivät liikenteen päästöjä.
Jyri
Tuon viimeisen johtopäätöksen logiikka ei vain aukene.. Eiväthän ihmiset tee valintaa kuukauden säilyvän paahtoleivän ja viikon kestävän maidon välillä (jolloin maidon säilyvyyden kasvattaminen auttaisi asiaan ) vaan tekevät valintansa tietyn tuotteen tarjolla olevasta säilyvyysjakaumasta jolloin asiaa ei auta se että onko sitä säilyvyyttä lähtökohtaisesti viikon vai kahden verran vaan sielä hyllystä lähtee mukaan jokatapauksessa aina ne ”parhaimmat” valinnat ?