Leo Stranius kirjoittaa taantumasta: ”On vaikea tuntea surua siitä, kun sijoittajien omaisuus katoaa osakekurssien vapaassa pudotuksessa tai keskiluokan omaisuus sulaa asuntojen hintojen laskun myötä. On vaikea tuntea surua siitä, kun yksityinen kulutus vähenee, autojen myynti tippuu sekä päästöt ja luonnonvarojen kulutus vähenevät. Toisaalta on vaikea tuntea iloakaan siitä kun ihmisten ahdinko lisääntyy.” (Mari Koo)
Vanilja
Pitääkö meidän asuntosäästäjien myös ryhtyä yksityisautoilun kannattajaksi, kun toistuvasti ”paha” yksityinen kulutus ja esimerkiksi juuri sen asunnon omistus esiintyvät samassa yhteydessä? Asioiden omistaminen näköjään tuntuu heti leimaavan luonnonvarojen kerskakuluttajaksi muutenkin (en tarkoita vain tätä kirjoitusta).
Uranainen
Olen ihmetelly ihan samaa, Vanilja. Ilmeisesti asunnon omistaminen itsessään kuluttaa jotenkin luonnonvaroja. En kyllä ymmärrä, mikä pikkuisesta yksiöstäni tekee niin epäekologisen, että rehellisellä työllä hankkimani omaisuuden hupenemisesta kannattaa ilkkua.
Zepa
Höh, ei mun omaisuus ole ainakaan mistään kohtaa sulanut – kun en aio ikinä muuttaa tästä asunnosta. Thee-hee.
Matti
Onneksi kaikki on nyt töissäkäyvälle halpaa niin oli varaa hankkia bensasyöppö jenkkiauto ja ties mitä turhaa kulutustavaraa, buahaha – pääsee kerran köyhäkin kerskakuluttamaan, niin pitäähän siitä ottaa nyt kaikki ilo irti! 😉