Kulutusjuhlassa juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi.

1) KÄSIVOIDE. Oltava. Ihan pakko. En ole enää vuosikausiin tiskannut, siivonnut tai pyykännyt ilman hanskoja, koska kädet menisivät haavoille heti. Muistan jo pentuiästä niitä haavoja, koska eihän silloin tajunnut että käsivoidepurkilla pitää roikkua jatkuvasti.

Käytin ainakin parikymmentä vuotta pelkkää hajusteetonta Erioilia, ja purkki asui vuoteeni vieressä. Asuu toki vieläkin, mutta eteiseen on ilmestynyt Santen Bio-olive & Ginger -käsirasva luomusertifikaatteineen – siitä saa napattua äkkiä pikaiset vielä kotoa lähtiessä. Laukussa kulkee mukana tuubi Weledan tyrnikäsivoidetta – samoin sertifioitua luonnonkosmetiikkaa – koska se imeytyy tosi nopsaan, ja samasta syystä työpaikalla asustaa myös yksi Weledan tuubi.

2) KOTIMAISET LIINAVAATTEET. On tullut kokeiltua jos mitä pyyhettä ja lakanaa. Vaan edelleen kaksi merkkiä on ylitse muiden kestävyydessä ja luotettavuudessa: Luhdan Aalto-pyyhkeet ja Finlaysonin lakanat. Muut lakanat ja pyyhkeet tulee ja menee 2-5 vuodessa; Finskin pussilakana on todistetusti porskuttanut kohta 25 vuotta siellä missä minäkin, eikä ole tullut mieleen laittaa yhtään Luhdan pyyhettä käytöstä pois kohti kissankoria.

3) TUMMA KAHVI. And I mean tumma, ei mikään Pauligin Tumma Presidentti… Kun ihminen on juonut koko ikänsä kahvia, voi tulla tappi vastaan. Varsinkin, kun Suomessa ei aiemmin ollut tapana valmistaa missään mitään kuin tavallista suodatinkahvia. No, tappi tuli ja oli pakko keksiä muuta jos meinaa kahvia juoda. Birdy tarjosi kerran kunnon kahvia pressopannusta. Ymmärsin, että kahvilla on vielä mahdollisuuksia elämässäni.

Oma pressopannu, Nordqvistin Franskrost, etnokauppojen kahveet ja Parhialan puoti Hakaniemen hallissa on avanneet monta kivaa hetkeä ilman että tarvitsee taiteilla espressokoneella tai -pannulla.

Uusi kynnys ylitettävänä juuri nyt: kuluvalla viikolla myös työpaikan kaikkien tarjoilupisteiden – sen hyvänkin – kahvi on alkanut maistua kuravedeltä. Mietin vielä kolmen vaihtoehdon välillä: omat pressovehkeet myös työpaikalle, tai opettelen juomaan pehmeäksi mainostettua Nescafe kulta -pikakahvia, tai siirryn suoraan kofeiinipillereihin.