Kulutusjuhla

Naistenlehdet aivopesevät maalaisidylliharhoihin

Naistenlehdet vääristävää mielikuvaa maalaiselämästä, uskoo Olmi: ”Mutta sitten se hemmetin viherpiiperrysote asioihin: luomua, pellavaa, sievää kasvihuonetta ja laatuaikaa vihreän teen kera. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, mistä tulee se keski-ikäisehköjen kaupunkilaisnaisten takaisin maalle luomua viljelemään ja pellavaa häkilöimään- ideologia. Se on naistenlehtien harjoittaman aivopesun tulosta. Niissä disainvaatteissaan koreilevat hyvin toimeentulevat ja kauniit ihmiset täyttävät vapaa-aikansa näteillä ja eettisesti kivalta tuntuvilla asioilla. Oikea maalaiselämä, oli se sitten luomua tai ei, on savisissa tarjoustalon toppavaatteissa tarpomista, paskanhajua, rikki menneitä traktoreita, ympäripyöreitä päiviä, työperäisiä rasitusvammoja, pölykeuhkoja, satovahinkoja ja järjettömiä EU-direktiivejä. Eivät ihan kohtaa nämä kaksi maailmankuvaa tässä todellisuudessa.” (Mari Koo)

7 Comments

  1. Huumorin kukka on kaanehin kukka! 😀

    Tuli vaan mieleen että ne ”maalaisidyllit” mitä minä olen katsellut lehdistä on joko kakkosasuntoja tai haja-asutusalueella, tällöin isäntäväki käy vain ajoittain makustelemassa maalaisuutta ja tienaa leipänsä siellä missä me muutkin. Se ekologisuus taitaa karista jo siihen että ylläpidetään useita (mahdollisesti talvilämpimiä) huusholleja kaukana toisistaan ja ajellaan välit isolla maasturilla tai useammallakin 🙂

    On tietysti silloin tällöin myös maalaiskartanoelämää esitelty, missä kotirouva ratsastelee tiluksillaan kun ukko hankkii rahat (tai jompikumpi hankkinut ne perimällä). Tuo savisessa tuulipuvussa seikkailu ei ole ilmennyt lainkaan niistä aviiseista mitä olen selannut.

  2. Kannataa katsastaa myös MOT-blogin näkökulma maalaiselämään:

    http://pseudonyymi.blogspot.com/2009/10/tanaankin-on-koyhien-vastainen-paiva.html

    Naistenlehtien mielikuvat maalaiselämästä eivät kyllä taida olla sen vinkshtaneempia kuin elämästä muutenkaan.

  3. En käy kommentoimaan tuota linkitettyä kirjoitusta sen, enempää, mutta viimeisen kappaleen kommentit maatalousyrittämisestä saivat mulla aika lailla karvat pystyyn, jälleen kerran. Kommentti siitä, että maatalousyrittäminen olisi täysin riskitöntä on sellainen aivopieru johon voi vastata vaikka sillä perinteisellä vastaheitolla, että miksiköhän maanviljelijöiksi ole juuri tunkua, jos se kerran on riskitön tuloautomaatti? Ja yhtäkään maatilaako ei ole koskaan mennyt talousongelmien takia nurin, älkää nyt viitsikö.

    Maanviljelijöitä on toki monenlaisia, minun näkökulmaani aiheeseen värittää omakohtainen kokemus pienviljelijäperheen arjesta ja toimeentulosta, ensin vanhempieni ja myöhemmin veljeni kautta. Siltä pohjalta minun näkemykseni on se, että tämän päivän maanviljelys vaatii tekijöiltään rohkeutta, osaamista ja sitä niin monesti peräänkuulutettua yrittäjäasennetta ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa yritystoiminta. Sen kokoinen maanviljely + karjatila, jonka yksi ihminen pystyy järkevästi hoitamaan, ei ole työmääräänsä nähden mikään rahasampo, päinvastoin. Suuruuden ekonomia toimii toki tässäkin, mutta tuo mukanaan myös uusia riskejä, etenkin kun kyse on yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisestä toiminnasta.

    Omat teesini maatalousyrittämisestä Suomessa voisi kiteyttää näin:

    1) Ei ole olemassa tärkeämpää työtä kuin ruuan tuottaminen. Piste.
    2) Suomessa pitää säilyttää oman ruuantuotanto ja siihen liittyvä osaaminen.
    3) Maantieteestä johtuen ruuan tuottaminen on Suomessa heikosti kannattavaa.
    4) => Ruuan tuotantoa Suomessa kannattaa ja pitää tukea.

    Ja disclaimer, luonnollisesti suhteellisuudentaju puolin ja toisin säilyttäen.

  4. Tarkennuksena vielä, tarkoitin siis tuota TomiR:n kommentissaan linkittämää tekstiä.

  5. Omat kommenttini Jokivarikselle:

    3) Maantieteestä johtuen ruuan tuottaminen on Suomessa heikosti kannattavaa.

    – Linkittämäni blogin kirjoitukeseen viitaten: Ei ole.

    4) => Ruuan tuotantoa Suomessa kannattaa ja pitää tukea.

    – Mielestäni kyllä, mutta nykyiseen malliin ei.

    Ja sitten sarkasmiin:

    2) Suomessa pitää säilyttää oman ruuantuotanto ja siihen liittyvä osaaminen.

    – Ei, jos osaaminen = lobbaus + tukirahoituksella pärjäily

    Ja sarkasmi seis:

    1) Ei ole olemassa tärkeämpää työtä kuin ruuan tuottaminen. Piste.

    – On. Kaikki. Siis kaikki työ. Ja työksi luokittelematon tekeminen myös. Täällä me elelemme kaikki kimpassa kuitenkin ja alkutuottajan ei ole syytä tärkeillä sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Tai jos semmoinen huvittaa niin pistele vaan pisteesi minun puolestani paskakikkarana poskeesi.

  6. Valitan, että kommentointi luisuu sivuun alkuperäisen kirjoituksen aiheesta, mutta vähän vielä lisäystä.

    ”3) Maantieteestä johtuen ruuan tuottaminen on Suomessa heikosti kannattavaa.
    – Linkittämäni blogin kirjoitukseen viitaten: Ei ole. ”

    En tiedä oliko tosiaan niin, ettet ymmärtänyt mitä tarkoitin, mutta muotoilen väittämäni uudelleen: Maantieteestä johtuen maatalouden satotaso Suomessa on pinta-alayksikköä kohti heikompi kuin esim. eteläisemmässä Euroopassa. Käytännössä tätä ilmastollista heikkoutta joudutaan kompensoimaan korkeammalla tukitasolla, jos halutaan säilyttää maanviljelys Suomessa.

    Tuota linkitetyn tekstin taulukkoa kommentoidakseni voisin taas hakea vähän muuta maatalouteen liittyvää tilastotietoa: En löytänyt pikaisesti tilastoja vuodesta 1992 asti, mutta esim. vuodesta 2000 vuoteen 2007 maatilojen määrä Suomessa väheni 79 783 -> 66 938 ja samaan aikaan esimerkiksi tuotantoeläinten kokonaismäärä on säilynyt kutakuinkin samana. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että maatiloja on lopetettu ja samaan aikaan jäljelle jääneiden tilojen koko on kasvanut. Mikä taas johtaa käytännössä siihen, että tilojen liikevaihto ja sitä kautta luonnollisesti myös liikevoitto (= viljelijöiden vuositulot) nousevat, kuten myös tilakohtainen työmäärä. Tämä on siis juuri sitä suuruuden ekonomiaa, johon aiemmin viittasin, ja jolla voidaan selittää vähintäänkin merkittävä osa esitetystä maanviljelijöiden tulotason noususta. Tämä kehitys on suurelta osin ollut lähtöisin muusta kuin viljelijöiden omasta halusta, elintarvikkeiden jalostusportaan vaatimukset ja (eläin- tai pinta-ala) yksikkökustannusten nousu on pakottanut tähän suuntaan. Tulotaso on siis noussut, mutta linkitetyssä tekstissä implisiittisesti esitetty ajatus, että tämä johtuisi vain viljelijöiden ahneudesta, on vähintäänkin sitä kuuluisaa ”muunneltua totuutta”.

    ”4) => Ruuan tuotantoa Suomessa kannattaa ja pitää tukea.
    – Mielestäni kyllä, mutta nykyiseen malliin ei. ”

    Tästä voimme olla jopa varauksin samaa mieltä.

    ”2) Suomessa pitää säilyttää oman ruuantuotanto ja siihen liittyvä osaaminen.
    – Ei, jos osaaminen = lobbaus + tukirahoituksella pärjäily ”

    Minä tulkitsen sinun tarkoittavan tällä, että mielestäsi maanviljelys ei vaadi muuta osaamista, jos vain osaa täyttää tukikaavakkeet oikein. Tähän voisi tietysti sanoa paljonkin, mutta muistuttaisin vain, että ei kannata sekoittaa toisiinsa maanviljelijöitä ja maatalouspolitiikkaa. Nykyinen tukitilanne ei moneltakaan osin ole viljelijöiden tahdosta syntynyt, vaan kompromissi eri ryhmien intresseistä.

    ”1) Ei ole olemassa tärkeämpää työtä kuin ruuan tuottaminen. Piste.
    – On. Kaikki. Siis kaikki työ. Ja työksi luokittelematon tekeminen myös. Täällä me elelemme kaikki kimpassa kuitenkin ja alkutuottajan ei ole syytä tärkeillä sen enempää kuin kenenkään muunkaan. ”

    Jos olet tosiaan sitä mieltä, että kaikki työ on yhtä arvokasta, ja muun väittäminen on sinusta ”tärkeilyä”, niin emme varmaankaan pääse tästä aiheesta sen pidemmälle. Esittämäsi ajatus voi sopia henkilökohtaiseksi ohjenuoraksi suhtautumisessa muihin ihmisiin, enkä tärkeilystä ja itsensä korottamisesta pidä minäkään, mutta koko yhteiskunnan tasolla tämä ajatus johtaa melko mielenkiintoisiin tilanteisiin. Hauska ajatusleikki tähän liittyen on vaikkapa se, että mitä tapahtuisi, jos pistäisimme koko yhteiskunnan taloudellisen toiminnan seis. Kukaan ei tekisi mitään sellaisia töitä, joita yleensä luetaan talouden piiriin kuuluvaksi. Kukaan ei tuottaisi mitään muuta kuin itselleen, kukaan ei myisi eikä ostaisi, kukaan ei hoitaisi palveluita. Tämän jälkeen eri ammattiryhmät palaisivat töihin ns. huutoäänestyksellä, eli sen mukaan miten kipeästi ihmiset heitä ja heidän panostaan kaipaisivat.

    Tällä saataisiin jonkintasoinen lista eri töiden välisestä tärkeysjärjestyksestä. En väitä, että modernissa yhteiskunnassa maanviljelijät olisivat ensimmäisten joukossa, koska ruokaa on varastossakin kohtuulliseksi ajaksi. Maanviljelyn nostaminen ykköseksi on vain henkilökohtainen preferenssini, koska fakta on se, että moneen muuhun puutteeseen ihminen voi tottua, mutta syömättä meistä kukaan ei elä.

    Ja minä syön mieluummin jotain muuta kuin paskaa 🙂

  7. Viivellä kommentoin vielä lyhyesti Jokivarista.

    Kaikki kunnia ja vilpitön kominkertainen hatun nosto hyvän suomalaisen ruuan tuottajille. Hyvää ja puhdasta ruokaa minäkin haluan syödä ja semmoista pitää tuottaa. Ja tuotantoa on syytä tukea.

    Silti:

    Ravinnontuotannon omavaraisuuteen vetoaminen on kyllä ihan kylmää sotaa ja Kekkosen aikaa.

    Jos sika viettää koko elämänsä karsinassa ja se ruokitaan tuontirehulla niin en ymmärrä mitä lisäarvoa siihen kyljykseen tulee siitä että se lätti sijaitsee Suomessa.

    Pöhköhköä on myös kasvattaa pakkasessa keinovalolla turveklönttiin istutettuja vihreyksiä jotka imevät voimansa keinotekoisesta ravinneliemestä.

    Faktoja en tiedä enkä jaksa kaivaa, mutta eikös täällä kylmässä viljellä aika paljon ulkomaille vietävää rehuviljaa. Ei viksua.

    Jos peruskaupasta ostettu kotimainen tomaatti olisi maukas niin suomalaiseen maatalouteen olisi paljon helpompi suhtautua vähemmän kyynisesti (jakelun syy, tiedän).

    Kiitos ja raikasta syksyä.