Kulutusjuhla

Virtuaalitavarat käyvät kaupaksi myös kotiäideille

Minusta virtuaalikuluttamisen maailma on todella kiehtova, ja olen siitä itsekin joskus juttua tehnyt. Nyt on tulossa julki tutkija Vili Lehdonvirran väitöskirja Virtual Consumption (Virtuaalikuluttaminen) (Turun Kauppakorkeakoulu, 30. lokakuuta).

”Ei tarvitse olla nettiaddikti tai asua pysyvästi virtuaaliyhteisössä ollakseen kiinnostunut virtuaalihyödykkeistä. Noin 10 prosenttia käyttäjistä tyypillisessä nettipalvelussa käyttää rahaa mikrotransaktioihin, kuten virtuaaliesineisiin ja -lahjoihin. Suuri osa tästä kuluttamisesta liittyy sosiaaliseen yhdessäoloon kavereiden ja perheen kanssa”.

Suomessa virtuaalikuluttaminen yhdistetään lähinnä Habboon ja nuoriin teini-ikäisiin, mutta yksi maailmanlaajuisesti merkittävä virtuaalikuluttamisen segmentti ovat keski-ikäiset kotiäidit.

Lehdonvirta muistuttaa, että virtuaalikulutuksen syyt ovat samoja kuin muunkin kuluttamisen.

”Ihmiset ostavat virtuaaliesineitä samoista syistä kuin materiaalisempiakin esineitä. Netin kokoontumispaikoilla virtuaalihyödykkeet voivat toimia sosiaalisen statuksen ilmaisijoina. Ne ovat identiteetin rakennuspalikoita ja hyödyllisiä työkaluja. Samaan tapaan monet perinteisemmät kulutushyödykkeet toimivat yhtä lailla keinotekoisissa fyysisissä tiloissa.”

Onko virtuaalikuluttaminen ekologista?

Virtuaalikuluttamisen ekologinen kestävyys riippuu siitä, kannustaako se tulevaisuudessakin kuluttajia hankkimaan lisää tietotekniikkaa, vai alkaako se syrjäyttää materiaalista kuluttamista tarjoamalla rahoille vaihtoehtoisen käyttötavan.

”Talouden kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä ihmiset ostavat, kunhan he eivät lakkaa kuluttamasta. Virtuaalikuluttaminen saattaisi tarjota ekologisen vastauksen tähän kulutusyhteiskunnan dilemmaan”, Lehdonvirta sanoo.

”Se, mitä pidetään soveliaana tapana kuluttaa aikaa ja rahaa, vaihtelee kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Kenties kolmen vuoden päästä virtuaalikuluttamista pidetään lännessä normaalina, ja vastaavasti oman asunnon täyttämistä erilaisella roinalla ryhdytään kyseenalaistamaan.”

Kirja- ja musiikkimakumme jaetaan jo netissä – pian jotain muutakin?

Vili Lehdonvirran ajatusten innoittamana olen pohtinut sitä, miten kuluttajaidentiteettimme näkyisi netin kautta. Sen sijaan, että ostaisi uusia fyysisiä vaatteita hankkisikin vaikka Facebook-profiiliin jotain sellaista, joka kertoisi, millainen minä olen. Tätähän puolta toteuttavat jo esimerkiksi erilaiset musiikin soittolistat tai virtuaaliset kirjahyllyt: laitamme julki, mitä olemme kuunnelleet tai lukeneet sen sijaan, että muut tutkailisivat levy- ja kirjahyllymme vain käydessään kodissamme.

1 Comment

  1. Heh, tänään juuri opetin 55-vuotiaalle isälleni miten Xbox 360:llä voi ostaa Guitar Heron sisäisestä kaupasta lisää soitettavia biisejä ko. peliin. Hyvin on levinnyt tämä virtuaalikuluttaminen ikäluokkiin, joille se ei ole nuoruudesta asti ollut tuttua. Saas nähdä miten 50 vuoden päästä.