Turisti miettii talvikenkähankintoja: ”Olen muutaman päivän kuolannut Uggeja. Tuota mallia ei saa Euroopasta. Jenkeistä tilattuna hintaa tulee rahteineen 280 monikansallista plus tulli ja alvi, eli arviolta 350 eurooppalaista rahaa. Onko se liikaa? Edelliset maksoivat tuhat vanhaa plootua ja se oli helvetin kova raha kengistä vuonna 1998. Edelliset lapikkaat tosin osoittautuivat lopulta hyvin edullisiksi per kävelty kilometri, mutta miten on nykykenkien laita? Kestävätkö ne perkeleet yhtä kautta kauempaa? Tennarit eivät nimittäin ainakaan kestä enää samallaviisiin kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja nykyään oikean jalan kenkä kuluu kannasta nopeampaa, kun sillä astutaan kaasupolkimen päälle.
Älyttömintä tässä pähkimisessä on se, että jos olisin hankkimassa ylihinnoiteltuja, käsin näperreltyjä designkorkkareita, niin 350 rahaa katoaisi tililtä moninkertaisena suitsait silmää räpäyttämättä, enkä todellakaan vaivaisi päätäni jollain niinkin banaalilla pikkuseikalla kuin kenkien kestävyys. Eihän Manoloilla tai Pradoilla minnekään kävellä! Ne sujautetaan jalkaan kun ollaan yksin kotosalla ja niitä ihaillaan nostamalla kintut kohti kattoa ja heiluttelemalla varpaita puhtaassa ja kuivassa huoneilmassa.” (Mari Koo)
Uranainen
Itse juuri taistelin kuukauden ”laadukkaiden” kotimaisten Kuoma-talvikenkien kanssa. Ajattelin lokakuussa tehneeni löydön, kun ostin upeasti istuvat ja tukevat kengät.
Viikon pidon jälkeen kengät lähtivät takaisin valmistajalle koska toisen pohjassa oli vikaa; en ottanut vielä rahoja pois koska kengät istuivat niin todella hyvin. Kahden viikon kotimaankiertueen jälkeen kengät tulivat takaisin – valmistaja ei ollut löytänyt niistä mitään vikaa. Viikko paluun jälkeen kengistä alkoivat irtoilla ja katkeilla nauhojen metalliset lenkit ja koukut – toimistotyöläisen näppivoimin! Tuskinpa hiirenheiluttelusta saa niin huimia lihaksia, että kenkiä sitoessa pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Ei ainakaan muiden kenkien kohdalla…
Välittömästi tuli mieleen ne opiskeluaikoina ostetut järkyttävän kalliit Pomarfinnit, joihin sijoitin sen takia ettei joka talvi tarvitse olla uusia halpiksia ostamassa. Kengät kestivät aavistuksen toista talvea, minkä jälkeen reklamointiin vastattiin ettei ”kotimaisten laatukenkien” kuulu sen pidempään kestääkään.
Suosisin niin kovin mielelläni kotimaisia tuotteita, mutta ei tällaisessa ole mitään ekologista tai taloudellista järkeä!
Matti
Laatu maksaa enemmän kuin mihin yhdelläkään kenkävalmistajalla on ilmeisesti nykyään varaa. Suosittelen etsimään käytettyjä kenkiä. Itse löysin kirpputorilta kestomuodikkaat Pomarfinin nahkaiset kävelykengät taannoin. Kengillä taatusti ikää jo parikymmentä vuotta, mutta ovat ulkoisesti yhä kuin uudet, istuvat ja kestävät.