Ranskassa parhaillaan asuva ja opiskeleva Riikka kertoo omaisuudestaan:
”Minulla on sen verran astioita, että voin kutsua yhden kaverin iltateelle. Jos olen luova, niin muutaman muunkin. Sen verran vaatteita, että ne mahtuisivat kaikki yhdelle hyllylle. Kirjoja on koko kirjoituspöydän reuna täynnä. Enempää ei mahdu, koska minulla ei ole kirjahyllyä.”
Itselleni on tavaraa kertynyt selvästi enemmän kuin matkalaukkuun mahtuisi, mutta tänään tulin pohtineeksi, mikä mahtaa olla tällä hetkellä kallein omistamani esine. Siis sellainen, josta voisi olettaa saavansa eniten rahaa, jos sen nyt kauppaisi.
Tajusin sen olevan maalauksen, jonka sain viime vuoden puolella lahjaksi. Sen arvo ylittää todennäköisesti sekä yli kaksi vuotta vanhan MacBookin että äskettäin ostetun iPhonen, eikä fillaristanikaan saisi varmaan paria satasta enempää.
Jotenkin lohdullista, ettei omista mitään kovin arvokasta: ei koruja, autoa, stereojärjestelmiä, urheiluvälineitä, televisiota.
Yhtä lailla miellyttävää on ajatella, että kallein esine on taulu, jota ei kuitenkaan tunnesyistä taatusti myy.
Tällä hetkellä minulla olisi kyllä säästössä rahaa erilaisiin hankintoihin. Niinpä suunnittelen, että voisihan sitä ostaa lisää taidetta. Saisi jotain sellaista, joka miellyttää itseä ja jossa on jotain vähän suurempaa sisältöä. Seinällä roikkuvina eivät veisi edes kaappitilaa, ja hankintana olisivat myös suhteellisen eettis-ekologista.
Kiinnostavaa olisi kuulla, mikä teillä muilla mahtaa olla rahallisesti arvokkainta tavaraa.
Juha
Hyviä pohdintoja ympärille kerätystä materiasta. Itselläni on silmämääräisesti liikaa roinaa, mutta se on kieltämättä juuri sitä: roinaa. Tuskin huomaisin jos sen menettäisin ja pitäisikin siivota pois kovalla kädellä. Arvokkain yksittäinen esine lienee tuo polkupyörä, joka liki kymmenvuotiaanakin lienee pitkälti toista tonnia. Nelivuotias läppäri on varmasti halvempi ja kaikki muukin tavara on niin vanhaa, ettei niillä enää isompaa arvoa liene. Käyttöarvoa on kyllä edelleen paljon: ei ole ollut varaa ostaa huonoa, niin vanhaakaan ei tarvitse uusia.
No, omistan mä asunnon. Tai pankki omistaa, miten vaan. Se on kyllä enemmän riskisijoitus kuin käyttötavara.
Stazzy
Mä yritin käydä mielessäni läpi koko omaisuuttani, ja _mikään_ ei ole erityisen arvokasta. Kuten Juha sanoi, roinaa, tosin osin tarpeellistakin. Rahallisesti arvokkain lienee auto, myyntiarvo 800 ja 1000 euron välillä. Suurimmalla rahalla on ostettu läppäri, mutta senkin arvo on jo lähellä nollaa.
elianara
Minullakin on suurimmaksi osaksi roinaa, arvokkainta on luultavasti stereot.
Mutta taiteen hankkimisesta puheen ollen, saanen kehottaa tutustumaan taidelainaamoihin. Sieltä saa taidetta lainaksi tai ostettua osamaksulla, niin taiteen hankkiminenkaan ei paljoa rahaa vaadi.
http://helsingintaiteilijaseura.fi/hts/
http://www.turuntaidelainaamo.fi/
Matti
Autot ovat helposti minullakin ne arvokkaimmat niin rahallisesti kuin harrastuksen vuoksi myös tunnearvoltaan. Kotiteatterijärjestelmä lie muodostunut myös hintavaksi, mutta mitään tunnearvoa en osaa tälle antaa. Nyt kun asiaa ajattelee, niin harvoin tulee vaalittua tavaroita niinkään niiden rahallisen kuin juuri tuon tunnearvon vuoksi.
Mari Koo
Juhan kommentti käyttöarvosta on kyllä oleellinen: vaikka tavaran rahallinen arvo (tai arvo kenellekään muulle) ei kovin kummoinen olisi, niin käyttöarvo voi itselle olla merkittävä. Samoin tietysti tuo tunnearvo, josta mm. Matti mainitsee.
Minullahan ei ole asuntolainaa eikä autoa. Asunnon ostaminen on kieltämättä välillä ollut hieman mielessä, mutta tuntuu liian vaativalta ja nykyinen vuokra-asumiseni on niin edullista, ettei siksi ole mitenkään tarpeellista.
Elianara, noita taidelainaamoja minullekin on jo useampi puffannut, mutta luulen, että hankin taidetta ensiksi tuttavapiiristä tai vähintäänkin sen avulla 🙂