Pari viikkoa sitten Suomessa vieraili Unicefin ja Aalto-yliopiston tilaisuudessa ruotsalainen Hans Rosling. Hän on niittänyt mainetta mainiona puhujana, vaikka aiheet ovat vakavia. Eikä Rosling pettänyt odotuksia, vaan piti mainion katsauksen väestönkasvuun.
Koska omat muistiinpanot tilaisuudesta jäivät tekemättä, niin lainaan tekstiä Unicefin sivuilta:
”Rosling aloitti kumoamalla mielikuvan maailman jakaantumisesta köyhiin kehitysmaihin ja läntiseen, kehittyneeseen maailmaan. Moinen ajattelutapa oli ajankohtainen viimeksi Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952, huomauttaa Rosling. Ei ole olemassa kehitysmaata nimeltä Afrikka.
Monessa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maassa on otettu valtavia kehitysharppauksia. Lapsikuolleisuus on laskenut dramaattisesti, väestönkasvu on hidastunut ja taloudet ovat kasvaneet. Kehityksen nopeudessa esimerkiksi Brasilia ja Vietnam jopa päihittävät mennen tullen läntiset maat. Lapsikuolleisuus on vähentynyt suhteellisen helpoin ja tehokkain keinoin, kuten rokotuksilla ja paremmalla vesi- ja sanitaatiohuollolla.” [- – -]
Suurin osa maailman valtioista lukeutuu nyt keskitulotason maihin. Samanlaisuus kuvaa eri maiden olemusta enemmän kuin erilaisuus. Bangladeshiläisen ja suomalaisen ajatusmaailman, työn ja toiveiden välillä ei enää välttämättä ole mitään eroa.”
Roslingin puhe avarsti omaa käsitystäni väestönkasvusta ja oli tavallaan myös lohdullinen. Maapallon väkiluku toki kasvaa seuraavina vuosikymmeninä, mutta kehitys näyttää siltä, että aikanaan ihmisten määrän kasvu pysähtyy.
Kaiken ilmastonmuutokseen liittyvän keskustelun joukossa Roslingin luento oli siis jollain lailla jopa positiivinen pilkahdus. Me kulutamme tietysti edelleen liikaa maailman luonnonvaroja, mutta väestöräjähdys ei siis ole sellainen ongelma kuin sen usein ajatellaan olevan.
Myös Suviko on kirjoittanut tilaisuudesta Luovan sivuille.
Koko englanninkielinen luento on katsottavissa YLE Areenalta.
Ilkka Rinne
Kiitos Mari tämän jakamisesta!