Klementiini kirjoittaa opiskelijan tulotasostaan ja laajemminkin suomalaisesta ansiotasosta ja yhteiskunnasta: ”Mikseivät ihmiset kerro enemmän raha-asioistaan: kuinka paljon, kuinka helposti/vaikeasti ja varmasti/epävarmasti he saavat rahaa ja kuinka paljon heillä menee rahaa mihinkin kuluihin? Miksi rakkaudesta ja seksistä voi avautua blogeissa mutta ei omasta rahaelämästä?
En näe nälkää enkä (toistaiseksi) kerää maksuhäiriömerkintöjä. Opintorahalla, asumislisällä ja opintolainalla pystyy maksamaan vuokran, jonka jälkeen ruokaan, laskuihin ym. jää noin 10 euroa päivässä (jos pystyisi elämään kädestä suuhun ilman mitään säästöjä tai yllätyskuluja, niin sitten 10-17 e).
Olen tässä kai muuten tyypillinen riviopiskelija, paitsi että nostan opintolainaa (vain kolmasosa helsinkiläisistä opiskelijoista nostaa lainaa) enkä “käy töissä” (koska niitä ei juuri ole), vaan teen satunnaisia kirjoitus- ja kuvausjuttuja. [- – -] Kyllä, tyytyisin tulotasoon, joka on alle 30 % suomalaisten keskipalkasta, kunhan minun ei tarvitsisi nostaa jatkuvasti lainaa ja velkaantua yli todennäköisen tulevan maksukykyni.
Mieluummin vähän rahaa ja paljon aikaa varmasti kuin paljon rahaa ja kokopäiväinen alistuminen työnjohdon komennolle.
Kyllä, eläisin tyytyväisesti köyhyysrajan alapuolella, jos tietäisin varmasti saavani tuon 850 e kuukaudessa eikä minun tarvitsisi stressata opintotuista, hakea paskaduuneja kesäksi ja kikkailla loputtomasti ilmaisen ja maksetun kirjoitus- ja kuvaustyön välillä.” (Mari Koo)
Jokivaris
Anteeksi nyt vain, en ole itse suuria ikäluokkia enkä edes lähellä, mutta aavistuksen reality checkiä kaipaisi tuon tekstin kirjoittaja.
Ilmaista löunasta ei ole.
Eikä ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan.
Lähinnä siis huomion kiinnitti tämä: ”Vitsi on siinä, että tällaisella tulotasollakin kaltaiseni ihminen pärjäisi, kunhan tulo olisi taattua, vastikkeetonta ja varmaa.”
Olisihan se kiva saada vastikkeetonta ja varmaa tuloa, kyllä mullekin kelpaisi, mutta kun maailma ei nyt vain toimi niin. Tätä todellisuutta vastaan voi sitten kapinoida ja julistaa tuhoa ja kuolemaa rikkaille riistäjille ( = niille jotka ovat tajunneet että mitään harvemmin saa vastikkeetta ja mitään tekemättä), tai sitten voisi ottaa itseään niskasta kiinni, opiskella jotain tarpeellista ja mennä töihin.
En sano etteikö tämä maailma kaipaa myös idealisteja, ja että työttömyys on todellinen ongelma, mutta tuollekin kirjoittajalle voisi vain todeta, että maailman muuttaminen on helpointa aloittaa itsestä. Ja tuon tekstin ja hyväksyvien kommenttien perusteella sitä sarkaa tuolla suunnalla riittäisi.
Jokivaris
Ja vielä tuosta raha-asioista avautumisesta, ehkä se ei vain kuulu meikäläiseen kulttuuriin, mutta mulla on ainakin se kuva, että täällä Härmässä rahoistaan puhuvat lähinnä ne joilla sitä ei (omasta mielestään) riittävästi ole tai sitten ne, joilla ehkä on, mutta jotka eivät ole aikuistuneet riittävästi ollakseen kehumatta asialla.
Mulla ei ole esimerkiksi hajuakaan mitä samassa toimistossa istuvat ja samaa duunia tekevät työkaverit tienaavat, eikä asia häiritse mua millään tavalla. Sama juttu kavereiden kanssa, ei tietoakaan mitä kaverit tienaavat tai miten paljon niillä tilillä on rahaa. Tai mihin rahansa käyttävät.
En oikein näe mitä tarkoitusta palvelisi se, että tulonsa ja menonsa avaisi näkyville. Eikö se vain lisäisi kateutta ja kilpailua, jos jokaisen henkilökohtaiset raha-asiat olisivat avoinna kaikille muille?
sea
Rahasta ei kannata puhua, etenkään jos sitä on vähän. Jokainen keskustelu menee lopulta siihen, että ruvetaan kinaamaan kuka pärjää vähimmällä ja miten sinunkin pitäisi pärjätä todella vähällä kun mattikukkarokin pärjää. Miten erilaisten tukien nostaminen on väärin ja miten sen mattikukkaronkin pitää repiä se minipalkkansa selkänahastaan veri roiskuen ja silti veroprosentti on taivaissa. Miten kenenkään ei tässä maassa pidä valitella työn vaativuutta, kiireellisyyttä, huonoa palkkaa tai työttömyyttään, tässä maassa kun töitä on, pullamössölle ei vaan kelpaa mikään!
Vanilja
Olisi mielenkiintoista tietää, että kenelle ne ”paskaduunit” kuuluvat noin ylipäänsä? Jonkunhan ne täytyy tehdä?