Saara käyttää ompelukonettaan myös eettisistä syistä: ”Käsillä tekeminen ei ole minulle enää harrastus vaan osa elämäntapaani. Se on pieni vastalauseeni Kiina-ilmiölle ja kulutushumalaisen yhteiskunnan takana piilottelevalle riistolle josta kuluttajien korviin tiukkuu vain harvoja, mutta sitäkin huolestuttavampia uutisia.. Itse tehdessäni muistan myös, että valmiina kaupan hyllylle ilmestyvien tuotteidenkin taakse kätkeytyy aina toisten ihmisten työtä ja vaivannäköä. Saavatko tekijät työstään kohtuullisen korvauksen? Saavatko he edes tehdä työtään inhimillisissä olosuhteissa? Jos suhtaudumme välinpitämättömästi halpoihin kulutustavaroihin, suhtaudumme välinpitämättömästi myös tuotantoon kuluneeseen työhön ja kärsimykseenkin sekä siihen huvenneisiin luonnonvaroihin. Kun teen itse, muistan myös niitä jotka tekevät puolestani ne tavarani joita en itse osaa tehdä.” (Mari Koo)
Anu
Vaatetuotanto tiedetään melko suurelta osin epäeettiseksi, mutta aika vähän näkee keskustelua siitä, mistä ja millaisista olosuhteista itse tehtävien asioiden raaka-aineet tulevat. Mistä esimerkiksi kangaskauppojen kankaat ovat peräisin ja miten niitä tuotetaan? Englantilaisen bambuviskoosilankamerkin vyötteessä ainakin lukee ”Made in China”.
adelheid
Onneksi ”itse tehtävien asioiden” raaka-aineina voi myös käyttää jo olemassa olevia asioita. Ompeluun löytyy hyvää materiaalia omista kaappien kätköistä, kirppareilta tai vaikkapa mummon ullakolta. Pienellä mielikuvituksella voi vanhoista verhoista, pöytäliinoista, kauluspaidoista tai farkuista loihtia uusia tuotteita, joita varten ei ole tarvinnut tuottaa lisää uutta materiaalia maailmaan. Vanhoja vaatteita voi lisäksi esim. KORJATA! Tai tuunata. Minkä takia oletetaan automaattisesti, että kädentaitojen raaka-aineet ovat aina uusia?
Anu
Minkä takia oletetaan automaattisesti, että yksi kysymys kattaa kaikki maailman asiat?
Minä kysyin, mistä ne UUDET materiaalit tulevat. Minä esimerkiksi ostan mieluummin uutta villalankaa kuin puran kirppispaitoja itse tehdessäni, lopputuloksesta tulee huomattavasti paremman näköinen.
(Sitä paitsi ne kaappien kätköistä ja kirppiksiltä löytyvät materiaalitkin ovat joskus olleet uusia. On toki eettisempää olla omalta osaltaan tuottamatta maailmaan lisää materiaa, mutta jostain sitä kamaa on kirppiksillekin tultava, muuten loppuu materiaalin haaliminen sieltä.)
Saara
Anun kanssa samaa mieltä: jostakin on aina hankittava materiaalia, ja se materiaali on välttämättä joskus ollut uutta. Itse tekemällä ei voida ratkoa kaikkia esim. vaatetuotantoon liittyviä eettisiä ongelmia, mutta sillä voidaan ratkoa niitä paljon enemmän kuin esim. kirpparilla käymällä. Jos emme pääse täydellisyyteen, erittäin hyväkin on parannus johon kannattaa pyrkiä. Kirpputorivaate on voitu tuottaa alusta asti epäeettisissä oloissa. Sen ostaminen varmistaa sen että se tulee loppuun käytetyksi, mutta kirpparivaiheessa ei enää ole mahdollista puuttua valmistusketjun epäkohtiin. Nykyään pitää myös muistaa että monet perustelevat kerskakuluttamista nimenomaan kirpputorien olemassaololla: Turhake ei ole Turhake, koska en se on ostettu kirpputorilta tai sen voi viedä sinne! Jos sen sijaan on päättänyt ommella itse kaiken mahdollisen, tulee pikemminkin taipuvaiseksi minimoimaan sen ajan joka ompelukoneen ääressä on käytettävä. Tarpeet ja halut alkavat kohtuullistua. Kohtuullisuuden puutehan kai on se iso ongelma länsimaisessa kulutuskäyttäytymisessä?
Itse tekemiseen tarvitaan tietysti raaka-aineet, ja esim. kangas on voitu valmista epäeettisissä oloissa. Mutta vaatteen tuotanto kuten leikkaus ja ompelu on tapahtunut taatusti eettisesti kestävällä tavalla. Myös kuljetusketju -ja sen myötä hiilijalanjälki lyhenee monta pykälää jos kuluttaa valmiin tuotteen sijasta raaka-ainetta. Valmista vaatetta ei tarvitse varastoida eikä markkinoida. Koska se on uniikkikappale joka tulee suoraan käyttäjälle, sen tuotantoerässä ei ole hävikkiä tai hukkakappaleita, paitsi silloin kun ompelus menee pahasti pieleen. Silloinkin materiaalia voi käyttää johonkin muuhun.
Otto Aanmaa
Itse tekemällä, niin käsityötä kuin ruokaakin, oppii ymmärtämään työn määrän lopullisen tuotteen takana.
Puikkis
Itsetekemisessä on myös muita hyviä puolia, ympäristön kannalta sillä on varmasti merkitystä, että mikäli kädentaitaja käyttää Adelheidin tarkoittamassa mielessä käsillä olevia materiaaleja, korjaa vanhaa, tuunaa hylättyä jne. hän ei hosaa ympäriinsä autolla eikä kuluta aikaa/rahaa turhuuteen.
Minä arvostan myös kädentaitojen harrastamista siksi, että se on hyvä esimerkki nuorille: onhan yhdeltä sukupolvelta jäänyt kädentaitojen harrastaminen miltei kokonaan väliin. No, ellei nyt ihan kokonaan, sillä ei ole ollut 1950-70-luvulla syntyneille sellaista merkitystä kuin aiemmille sukupolville (kun oli pakko) tai myöhemmille, kun se on trendikästä ja tapa toteuttaa indiviidiä luovuutta.
Kiitos, kiva keskustelu täällä kommenteissa!
adelheid
En edes yrittänyt vastata kysymykseen, koska minulla ei ole vastausta.
Esitin mielestäni vaihtoehtoisen näkökulman materiaalin hankkimiselle. Se, että käyttää jo olemassa olevaa materiaalia, joka toki on joskus ollut myös uutta, vähentää ainakin hieman sen uuden tuotannon tarvetta. Uutta ei tarvitse tuottaa jos osaa hyödyntää jo olemassa olevaa. Se ei ehkä poista sen vanhan epäeettisesti tuotetun rätin tuotannossa sorrettujen yksilöiden kokemuksia, mutta vanhan käyttäminen ei ainakaan aiheuta lisää uutta sortoa ja epäeettisiä kokemuksia kenellekään toisille yksilöille. – Jo tapahtuneelle ei voi enää mitään, mutta tulevaa voi ennakoida.