Tämän hetken trendikäs ruuanhankintateko on perustaa pieni viljelmä vaikka takapihalleen tai parvekkeelleen. Myönnän, ettei tällä oikeasti suurta ravinnontarvetta tyydytetä eli sikäli kyse on puuhastelusta. Mutta kyllä tästä pitäisi salaatteja, retiisiä ja kenties jopa pinaattia kasvaa kohtuullisesti.
Laarin nikkaroi jämätarvikkeista vuokraisäntäni, jonka kanssa tietysti myös sato jaetaan. Muovin alla itäneet kasvit ovat kasvaneet ilman suurempaa vaivannäköä: kasteluakaan ei tässä vaiheessa ole kovin paljon tarvinnut, koska muovi tietysti pitää kosteuden sisällään.
Kunhan muovi pian lopullisesti poistetaan, niin ympärille pitää virittää verkko, jotta Torkkelinmäen puput eivät saa näitä syödäkseen.
Ikkunallani kasvaa lisäksi yrttejä (basilikaa, korianteria, ruohosipulia, meiramia). Niitä olen ostanut valmiiksi kasvatettuina Hakaniemen torilta.
Ympäristöjärjestö Dodo on viimeiset pari vuotta tehnyt kaupunkiviljelyä tutuksi ja kertoo toiminnasta Kaupunkiviljely-sivuilla. Nyt monella takapihalla ja joutomaalla kasvatellaan syötävää.
Lisäksi myös ravintola-ala on innostunut: esimerkiksi ravintola Savoylla on tänä vuonna kattopuutarha.
Eikä pidä unohtaa innokkaita sissiviljelijöitä, jotka ottavat käyttöön erilaisia puistojen nurkkia tai muita tiloja istuttamalla vaikkapa muutaman perunanmukulan.
Taloudellisesti oma viljelyni ei ole kovin merkittävää. Toki eurojakin säästyy, kun tuoreyrttejä ei tarvitse kaupasta ostaa, mutta rahallinen hyöty on varsin pientä.
Ennemmin kyse on hyvästä fiiliksestä, joka syntyy, kun oikeasti saa ruokaa kasvamaan kaupunkilaispihallaan. Lapsuudessani maaseudulla kitkin sen verran paljon porkkanarivistöjä ja keräsin mansikoita, että olen täysin valmis maksamaan niistä sen hinnan, mitä kaupassa pyydetään. Eli sikäli kosketus viljelyyn auttaa arvostamaan ruokaa ja sen tuottajia.