Lupiini kirjoittelee kirppisasioimisesta ja siinä sivussa myös kirpputorien vähemmän hyvistä ilmiöistä: ”Niin joo, ja kun nyt ärsyttäviä kirppisilmiöitä perata alettiin: yksi naurettava ilmiö on myyjät, jotka myyvät tuotteita ostohintaan, ”koska mä oon käyttänyt tätä hametta vain kerran niin pyydän siitä saman 20 euroa kuin millä sen ostin”. Ihan perustason markkinatalouttahan on, että kun tavara kaupassa vaihtaa omistajaa, sen arvo romahtaa välittömästi. Ensimmäinen käyttökerta ja pesu pudottaa arvoa entisestään: vaatteesta ei enää ikinä tule ”käyttämätöntä”. Toinen outo ilmiö ovat ihan silkkaa paskaa myyvät ihmiset: olen nähnyt Hietsussa pariinkin otteeseen pöydällisen rikkinäisiä nukkeja, reikiintyneitä huiveja ja vintin hajuisia vanhoja koulukirjoja, jotka eivät oikeasti kelpaa muualle kuin roskikseen. Ja sitten myyjäressu ihmettelee, kun kauppa ei käy vaan hommasta tuli takkiin huimien voittojen sijaan. En ole myöskään erityisen ihastunut uuteen kirpputorikulttuuriin, jossa myydään käyttämätöntä tilpehööriä: taatusti turvallisuustrandardeja läpäisemättömiä leluja, merkittömiä televisioita, akryylimyssyjä ja huiveja sekä muuta krääsää, joka sokaisee halpuudellaan mutta on kuitenkin kirppistavaraksi kallista.” (Mari Koo)
Henna
Oma suosikkini on se, kun kulahtaneista vauvan potkupuvuista, leluista tmv. pyydetään todella hurjia hintoja. Ok, varmasti sillä kolme lasta läpikäyneellä potkupuvulla on ihan valtava tunnearvo myyjälle, mutta arvatkaas onko ostajalle 😀
Ja asiakkaiden puolelta raivostuttavin ilmiö on se, että ne pöydillä olevat tavarat/henkareissa olevat vaatteet on ihan PAKKO sekoittaa hujan hajan, hintalaput on PAKKO irrottaa ja kaiken lisäksi tavaroita on ihan PAKKO kuljetella pöydistä toiseen ja jättää ne sinne. Aivot ja käytöstavat saa ottaa kirppiksillekin mukaan, kiitos.
sea
Muakin ärsyttää suunnattomasti se uusi halpaitäroska mitä kirppareilla myydään. Jotkut kirpparit on täynnä niitä myyjiä eikä varsinaisille kierrätetyille tavaroille ole tilaa. Koko kirpputori-ideahan on juurikin myydä käytettyä tavaraa, ei uutta.
RistoK
Tyhmä ei ole joka pyytää, vaan joka maksaa, sanoo paatunut kapitalisti :). Toisaalta kovin fiksua ei ole myöskään pitää hinnasta kiinni, jos myytävät tavarat eivät tunnu menevän menekään kaupaksi. Monesti olen huomannut suomalaisilla kovin tunnepitoista omistamista tyyliin ”Jos tästä tavarasta nyt en saa X euroa, niin heitän vaikka mielummin roskiin kuin myyn halvemmalla”, joka tarkoittaa mielestäni samaa kuin ”Jos en saa tavaroistani isoa rahamäärää, niin mielummin otan nolla euroa kuin pienen summan rahaa”.
Sea: Samoin piraattituotteiden kauppaaminen kirppiksellä riepoo.