Monia saksalaisia kiinnostavat ruuan eettiset ja ekologiset puolet. Luomutuotteita löytää kaupasta kuin kaupasta, eikä hintakaan ole usein kovin paljon korkeampi kuin tavallisilla tuotteilla.
Kiinnostus edelleen kasvamassa Ruokatiedon uutisen mukaan:
” Vajaa viidennes kuluttajista haluaa ostaa lisää luomua, reilua kauppaa ja muita vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita, kertoi EHI Retail Instituten toimitusjohtaja Michael Gerling Kauppa 2011-tapahtumassa viime viikolla.
Saksalaiset kuluttajia on Gerlingin mukaan vuosien ajan opetettu kiinnittämään huomiota vain hintaan ja hinnalla kilpailemiseen. Saksassa 45 prosenttia päivittäistavarakaupasta tapahtuukin alemarketeissa, jotka toimivat tavallista supermarketia kustannustehokkaammin.”
Itse olen parhaillaan Berliinissä. Aamupalapöydässämme kiinnitin huomiota tuotteiden Bio-alkuisin nimiin (luomutuotteet oli toki ihan tarkoituksella valittua) sekä kaikissa logoissa näkyvään vihreään väritykseen.
Siinä sitten pohdittiin, miten monta eri versiota bio-sanasta yhdistettyinä muihin sanoihin voi luoda elintarvikkeiden nimiin ja mikä nimi toimii ja mikä ei.
Jokainen Suomessakin Lidlissä asioinut lienee havainnut, että myös siellä on suhteellisen paljon luomutuotteita. Joten vaikka saksalaiset ostavat paljon halpaketjuista, niin se ei tarkoita, etteikö myös niissä olisi tarjolla näitä bio-tuotteita.
(Jos Kulutusjuhla nyt siis päivittyy parin viikon ajan tavallista harvemmin, niin syynä on juuri tämä minun oleiluni ulkomailla. Ei ehdi yhtä paljon netin äärellä istua kuin Suomessa.)
J
Mielenkiintoista olisi nähdä joku tutkimus siitä, missä määrin ekologiset tuotteet ovat oikeasti ekologisia suhteessa niihin jotka eivät mainosta itseään ekologisina. Kieltämättä paljon levinnyt ekoilu kulutustavarassa herättää epäilyksiä että vanhan tuotteen pakkausväri on vain vaihdettu vihreään ja eteen laitettu joku bio-, eko- tai vastaava liite.
Mari Koo
Ekologisuus tietysti vaihtelee paljon tuotteittain. Esimerkiksi luomutuotannon on laskettu toisilla raaka-aineilla tuottavan selvää ympäristöhyötyä, toisilla taas ei (siis jos esim. vertaillaan yhdellä hehtaarilla tuotettua kasvia ja viljelyn ympäristövaikutuksia). Useinhan luomu on nimenomaan kokonaisvaltaisempi kannanotto sitä kohtaan, ettei käytettäisi siihen malliin kemikaaleja kuin nyt tehdään.
Luomutuotteita kyllä valvotaan ja tarkastetaan EU:ssa. Tuote ei siis saa sisältää kiellettyjä aineita, jotka voisivat olla esimerkiksi torjunta-aineista.
Pelkkä eko-etuliite ei tietenkään takaa vielä mitään. Sen sijaan erilaisilla virallisilla merkinnöillä on jo merkitystä.
Tässä nyt pohdintaa näin alkuun. Ruuan valikoima on valtava, ja joukkoon mahtuu mitä erilaisimpia sertifikaatteja, markkinointitemppuja ja tuotteita. Oleellisinta syömisensä kokonaisekologisuutta ajatellen on edelleen tietysti se, mitä tuotteita ostaa (eläinperäisten tuotteiden ympäristörasite on yleensä aina kasvisperäisiä suurempi) tai miten kauppareissut tekee (jos omalla autolla ajelee usean kilometrin päähän hakemaan ruuat, niin hiilijalanjälki kasvaa merkittävästi verrattuna siihen, että asioi jalan/polkupyörällä). Tuotteiden luomu- tms. merkinnät eivät siis ole niin merkittävä tekijä.
Kata Pultti
Saksassa kannattaa kyllä todella suhtautua epäilevästi kaikkeen missä lukee bio tai öko jne.
”Sen sijaan erilaisilla virallisilla merkinnöillä on jo merkitystä. ” Ei usein pidä paikkaansa, täällä mikä tahansa firma voi antaa tiesmillaisen ”eko arvosanan” mikä lätkäistään pakkaukseen ja tuote ei silti ole mitenkään bio.
Muutenkin koko sana luomu ei tarkoita sitä mitä ihmiset luomusta kuvittelevat. Täällähän voi ostaa supermarketista vaikka luomu-kinkkua, hinta n. 20 centtiä kalliimpi kuin ”tavallinen”. Että mitenköhän ”luomua” se on?!
Kosmetiikassakin on nykyään melkein joka putelissa joku bio-merkki.
Hitsit vaikea kirjoittaa yhtäkkiä suomea, seuraan mielelläni sun saksan matkailua, olisi kiva jutella joskus näistä asioista kasvokkain. Terkkuja!
Mari Koo
Niin, tarkoitin näillä virallisilla merkinnöillä esim EU:n luomumerkkiä, jolle ainakin väitetään löytyvän jo jonkinlaisia valvottuja olosuhteita. Muutenhan toki erilaiset sinne päin -merkinnät voivat olla aika lailla tuulesta temmattuja (siis en esim. kovin vakuuttavina pitäisi noita kuvissa näkyviä bio-merkintöjä sellaisenaan).
Kiitti terkuista, ehkä me onnistutaan jossain välissä näkemään kasvokkainkin 🙂
MissJ
Esimerkiksi kuvassa Lidlin Biotrend -omenamehupurkin kyljessä näkyvä Bio-Siegel -merkki on käytännössä suomalaista Luomu -merkkiä vastaava saksalainen ruoka-, maatalous- ja kuluttajansuojaministeriön myöntämä ja valvoma merkki, joka noudattaa EU:n luomustandardeja. On siis jokseenkin kai ihan yhtä luotettavaa kamaa kuin mikä tahansa muukin eurooppalainen luomutuotanto (suomalainen tuotanto Luomu -merkkeineen mukaanlukien). Toki tuotteen nimessä BIO ei kerro mitään, mutta ainakin Saksassa aika monesta tuotteesta tuo Bio-Siegel -merkki löytyy bio-tyyppisen tuotenimen lisäksi.
Mari Koo
MissJ, kiitos tiedosta! Saksalaiset luomumerkinnät kuuluvat aiheisiin, joista en ole vaivautunut vielä ottamaan selvää 🙂