Ei varmaan ole enää mikään uutinen, että elintarviketeollisuus vedättää kuluttajaa mennen tulleen, mutta silti tukka nousee pystyyn kun lukee Taloussanomien listaamia esimerkkejä tuoreimmasta ”ruoka”paljastuskirjasta. Maanantaina ilmestyvä Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa (Atar) kertoo enemmänkin niistä – myös suomalaisen ruokakaupan hyllystä löytyvistä – tuotteista, joiden paikka ruokakaupassa on ylipäätään kyseenalainen. Ohhoh, ei tästä näillä eväin kyllä tule mitään, pakko vaan ruveta laittamaan ruokaa useammin kotona, että voisi edes tietää mitä syö… (Zepa)
Mari Koo
Avauduin aiheesta (taas!) yhdessä FB:n kommenttiketjussa, joten lainaan tänne pitkälti itseänni 🙂
Tuo juttukin on kyllä kirjoitettu minun näkökulmaani turhan raflaavaan ja ”katso, mitä kauheuksia sinulle syötetään! -henkeen.
Totta kai elintarviketeollisuuden mainonta ja tuotemielikuvaluonti on välillä harhaanjohtavaa, mutta onko… se muka oikeasti niin kauheaa, jos quacamole-dippi ei olekaan avocadoa, mutta silti maistuu riittävän hyvältä? Tuskin kovin moni meistä vetää sitäkään kovin usein.
Iso osa lisäaineistakaan ei ole mitään erityisiä pahiksia. Mielestäni on parempi, että esim. leivän säilyvyyttä saadaan pidennettyä kuin se, että leivät vanhenevat tai kuivuvat nopeasti ja sitten joudutaan heittämään paljon biojätteisiin (toki tähän väliin on mainittava, että itse ostan yleensä Avikaisen ruislimppua, joka säilyy hyvin ilman mitään lisäjuttuja, koska on ”aito”, vaikka ei sitä mitenkään mainosta.
Arvostan itse esimerkiksi molegyyligastronomiastaan tuttua kemisti Anu Hopiaa ja hänen näkemyksiään lisäaineista. Anun kommentteja esim. natriumglutamaatti E621:n käyttöön: http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=478382
Minähän siis mm. toivon keinolihan yleistymistä. Siis vaikka en lihaa tai lihatuotteita osta. Enkä kalapuikkoja. Harvoin eineksiäkään. Ja arvostan hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa ja parhaillaan valmistuu kaurapuuro (joo, aamiainen vähän myöhäiseen aikaan).
Mutta tällainen liiallinen elintarvikealan kauhistelu vähän ärsyttää, kun ihmiset syövät usein epäterveellisesti ihan muista syistä kuin siksi, että saavat lisäaineita. Ja sitten valittavat, että kun ”ruoka on niin kallista, ei ole varaa ostaa muuta kuin eineksiä”. Totta kai moni elintarvikefirma koittaa takoa voittoa sillä tavalla, kuin se on kannattavinta, joten halvinta on usein tehdä jotain muuta kuin niihin kunnollisiin raaka-aineisiin pohjautuvaa tuotantoa.
Anu
Jos guacamole-dipissä ei olekaan avokadoa, on sen nimi harhaanjohtava (nimi on suomeksi käännettynä ”avokadokastike”) eli reilumpaa olisi kutsua sitä joksikin muuksi.
Osa tuossa uutisjutussa listatuista ruoista on kyllä vähän hakemalla haettuja – mitä sitten, jos marmeladissa on sokeria, se kun on yksi sen olennainen ainesosa? Senhän on tarkoituskin olla makeaa. Monet ruoan koostumukseen ja sitä kautta myös ulkonäköön vaikuttavat aineet (esim. emulgointi-ja hyytelöaineet) myös ovat siinä mielessä välttämättömiä, että tuotteet eivät varmaankaan menisi kaupaksi ilman niitä.
Mari Koo
Joo, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että on elintarviketeollisuudelta valehtelua väittää tuotteiden nimien avulla, että ne olisivat jotain muuta kuin ovat. Eli siis jep, esim. vihreä dippi olisi parempi nimitys. Vähän tuli kommentti heitettyä sillai huolimattomasti, sorry!
Mutta jotenkin vain tuo lisäainepelottelu saa aina vähän niskakarvat pystyyn: suuri osa lisäaineista on luontaista kamaa, tyyliin uutettu punajuuresta, joten ei se nyt niin vaarallista kai voi olla.
zepa
Musta on selvää valehtelua jos myydään nahkaa lihapullissa tai 0,7% pitoisuuksia avokadoa avokadomössössä. Ihan hyvä, että ihmisiä väillä muistutetaan siitä, mitä ne oikein ostaa kaupasta.
Matias
Linkissä lukee talouselama, mutta linkki ohjaa Taloussanomiin…
Ruokaneofoobikkona en ole juurikaan valittanyt einessapuskoista. Yoks. Mieluummin sita kayttaa hiukan aika ja vaivaa, että saa jotain simppelia kotitekoista. Noita esimerkkeja lukiessa tulee ihan hyvä mieli. On ylipaataan kiva tietaa, mita pistaa suuhunsa.
zepa
Sori, linkkivirhe korjattu. – Joo, jotenkin sitä itekin meni kauppaan tänään ostamaan tarvikkeita kotona laitettuun bataatti-kookossoppaan, eikä purkkisoppaa 😀
Mari Koo
Jatkan nyt vielä sen verran, että jutussa sanotaan mm. ”Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa.”
Sitä ei kuitenkaan kerrota, että tietyt lisäaineet on sallittu vain tiettyyn tarkoitukseen, joten ihmekös tuo, ettei niitä sallita lemmikkiruuassa. Kuten vaikka ”E 173 – alumiini – Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä.”
(Eviran sivuilta).
Miksipä siis tämän tulisi olla sallittu eläinruuassakaan?
Ruuantuotannossa on paljon pielessä, esim. tuotantoeläinten kohtelussa ja niiden tehokasvatuksessa. Puhumattakaan globaalista ruuan saatavuuden epätasaisesta jakautuvuudesta. Jos elintarviketeollisuus pystyy kehittämään labrassa tuotteita, joilla saadaan ravintoaineita edullisesti ilman liikoja ympäristörasituksia, niin se olisi mielestäni hienoa.
Mutta sitä ennen olisi tietysti tarpeen, että elintarviketeollisuus tekisi prosessinsa avoimiksi sen sijaan, että jonkun pitää tuottaa kohukirjoja, jotta saadaan edes keskustelua käyntiin.
Tosin tietysti masentavaa on se, että monien aineiden pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön näkyvät vasta myöhemmin. Kuten Norjassa ja Ruotsissa on nostettu esiin sukraloosin vesistöhaittoja.
Mari Koo
Jatkan nyt vielä sen verran, että jutussa sanotaan mm. ”Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa.”
Sitä ei kuitenkaan kerrota, että tietyt lisäaineet on sallittu vain tiettyyn tarkoitukseen, joten ihmekös tuo, ettei niitä sallita lemmikkiruuassa. Kuten vaikka ”E 173 – alumiini – Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä.”
(Eviran sivuilta).
Miksipä siis tämän tulisi olla sallittu eläinruuassakaan?
Ruuantuotannossa on paljon pielessä, esim. tuotantoeläinten kohtelussa ja niiden tehokasvatuksessa. Puhumattakaan globaalista ruuan saatavuuden epätasaisesta jakautuvuudesta. Jos elintarviketeollisuus pystyy kehittämään labrassa tuotteita, joilla saadaan ravintoaineita edullisesti ilman liikoja ympäristörasituksia, niin se olisi mielestäni hienoa.
Mutta sitä ennen olisi tietysti tarpeen, että elintarviketeollisuus tekisi prosessinsa avoimiksi sen sijaan, että jonkun pitää tuottaa kohukirjoja, jotta saadaan edes keskustelua käyntiin.
Tosin tietysti masentavaa on se, että monien aineiden pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön näkyvät vasta myöhemmin. Kuten Norjassa ja Ruotsissa on nostettu esiin sukraloosin vesistöhaittoja.
Mari Koo
Jatkan nyt vielä sen verran, että jutussa sanotaan mm. ”Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa.”
Sitä ei kuitenkaan kerrota, että tietyt lisäaineet on sallittu vain tiettyyn tarkoitukseen, joten ihmekös tuo, ettei niitä sallita lemmikkiruuassa. Kuten vaikka ”E 173 – alumiini – Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä.”
(Eviran sivuilta).
Miksipä siis tämän tulisi olla sallittu eläinruuassakaan?
Ruuantuotannossa on paljon pielessä, esim. tuotantoeläinten kohtelussa ja niiden tehokasvatuksessa. Puhumattakaan globaalista ruuan saatavuuden epätasaisesta jakautuvuudesta. Jos elintarviketeollisuus pystyy kehittämään labrassa tuotteita, joilla saadaan ravintoaineita edullisesti ilman liikoja ympäristörasituksia, niin se olisi mielestäni hienoa.
Mutta sitä ennen olisi tietysti tarpeen, että elintarviketeollisuus tekisi prosessinsa avoimiksi sen sijaan, että jonkun pitää tuottaa kohukirjoja, jotta saadaan edes keskustelua käyntiin. Eli pielessä ollaan siinäkin, että maalaillaan harhaanjohtavia mielikuvia tuotteista ja tuotantotavoista.
Tosin tietysti masentavaa on se, että monien aineiden pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön näkyvät vasta myöhemmin. Kuten Norjassa ja Ruotsissa on nostettu esiin sukraloosin vesistöhaittoja.
zepa
Mun on hyvin vaikea saada miellyttävää tai edes neutraalia mielikuvaa keinolihasta. Liha – kuollut eläin; keinoliha – eh, feikattu kuollut eläin? Kun väistetään eläinten rääkkääminen, keksitään juttu, joka lopputulos muistuttaa samaa asiaa? Huoah, woot? Keksisivät asialle edes toisen nimen. BTW kasvipohianen ruokavalio on myös täysin mahdollinen.
Mari Koo
Nooh, keinoliha nimityksessä lienee se sama homma kuin miksi joku kasvistuote on kuitenkin vaikka nakki tai pihvi. Eli se liha on sanana sellainen, joka ymmärretään ja sen kautta voidaan käsittää, millaisesta tuotteesta on kyse. Ovathan jo nykyiset kasvistuotteet, seitan soijasuikaleet jne, monelle myös lihankorvikkeita.
Ja kyllä, kasvisruoka on täysin mahdollinen ja suositeltava vaihtoehto. Mutta kasvistenkin tuottaminen vaatii resursseja, joten jos jotain keinoelintarviketta saadaan aikaan vähemmillä panostuksilla ja ympäristöhaitoilla ja sitä voitaisiin tehdä missä tahansa maailmassa, niin en vaan ymmärrä, miksi sitä pitäisi vastustaa vain siksi, että se on labrakamaa.
Kyllähän maailmassa toki ruokaa riittää jo nyt, mutta sitä ei näköjään saada jaettua tasapuolisesti. Tulevaisuudessa tilanne ei varmasti parane, ellei jotain mullistavaa tapahdu. Eli esim. lihansyöntiä vähennetä radikaalisti (siihen ei ainakaan ole tällä hetkellä viitteitä eli ei taida tapahtua, ennen kuin on pakko).