Mats-Eric Nilsonin Aitoa ruokaa -kirjaa on jo pari viikkoa puhututtanut, ja myös Kulutusjuhlassa se on nostettu esiin. Kemikaalikimaran Anja Nystén on lukenut teoksen ja kommentoi mm. lisäaineita: ”Nilsson ei kerro lisäaineista syvällisemmin. Lisäaineet kun eivät ole samanarvoisia keskenään. Osa on harmittomia, joita tosiaan mummokin on ruoanlaitossa käyttänyt, vaikka niillä ei E-alkuista tunnusta ole ollutkaan. Näitä ovat muun muassa leivinjauhe, pektiini tai vaikkapa etikkahappo. Atsovärit ja väriaineet yleensä ovat ruoan kosmetiikkaa – täysin tarpeetonta. Osa aineista on suurina määrinä haitallisia, kuten nitraatit ja nitriitit. Nilsson ei kuitenkaan kirjassaan selvitä millään tavalla eri lisäaineiden eroa, vaan leimaa kaikki samaan kategoriaan. Koomisena yksityiskohtana mainitaan mascarpone-juuston valmistus, jossa Nilsson pitää hyvänä asiana, kun valmistuksessa käytetään viini-, etikka- tai sitruunahappoa. Aiemmin kirjassa nämä on E-nimikkeillä teilattu kirjassa. Nilsson vaikuttaa vihaavan vanilliinia ja saa melkoisen ryöpytyksen se silti saa puun ligniinistä valmistettuna. Suomalaisten ylpeydestä ksylitolista Nilsson ei puhu mitään, vaikka ksyloosi (ksylitolin esiaste) erotetaan sellun keiton sivutuotteesta. Kumpaakin voi toki syödä, mutta makuasiat ovat tietysti asia erikseen. Vanilja on minunkin mielestäni mausteena hienovaraisempi kuin vanilliini. ” (Mari Koo)