Kulutuskapula on vuonna 2005 kehittämäni, tänä vuonna lopullisesti kuopattu, eettisen kuluttajan mobiilipalvelu. Palvelu yhdisti tuotteiden viivakoodit toimitettuun eettiseen tietoon, eli teoriassa kännykkä kykeni kaupan hylyllä kertomaan onko kädessä oleva muropaketti hyvis vai pahis. Olen luonnehtinut Kulutuskapulaa ”kuluttajien voimauuttamisena” ja muilla hienoilla ilmaisuilla, mutta oikeasti se oli vain teknillisissä opinnoissa epäonnistuneen nörtin kikkailua taideteollisessa korkeakoulussa. Poikkitieteellisyys on äärimmäisen helppo tapa valmistua maisteriksi. Lisätietoa Kulutuskapulasta löytyy Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulutuskapula
Olen uusi kirjoittaja Kulutusjuhlassa. Syy miksi päätin suoltaa urputusjoulukalenterini tänne, liittyy epäonniseen sattumaan, joka tapahtui Kulutuskapulan alkumetreillä. Palvelun ensimmäisen version valmistumisen jälkeen sen ympärille perustettiin maailmanparannusyhdistys, Kulutuskapula ry. Pian perustamisen jälkeen yhdistys voitti 10.000 euroa Pääministerin parhaat käytännöt kilpailussa, vaikkei palvelulla ollut vielä ensimmäistäkään käyttäjää. Palkinnon ojensi itse Matti Vanhanen, jonka kuulin kuiskanneen vierustoverilleen ”ai tuollainen, aika hauska idea”, kun yleisölle näytettiin palkittujen projektien esittelyvideoita.
”Aika hauska idea” pääministeritasolta antoi itseluottamusta. Kuluttajien valjastaminen maailman parantamiseen olisi enää vain ajan kysymys. Mutta kuten vapaaehtoistoiminnassa usein käy, asiat menevät surrealistisilla tavoilla vaikeaksi. Muutamaa moniongelmallista toimintakautta myöhemmin Kulutuskapula ry purettiin, ilman että itse palvelua oli saatu lainkaan kehitettyä. Koska yhdistyksellä oli vielä jonkin verran omaisuutta, sille piti etsiä uusi omistaja, hengenheimolainen, Kulutusjuhla ry. Ehkä maailman parantaminen yksi kirjoitus kerrallaan on kuitenkin järkevämpi strategia kuin ”kaikki kerralla kuntoon”, ainakin silloin kun maailmaa parannetaan yhdistyspohjalta.
Olen Kulutuskapulan kautta päässyt tutustumaan moneen vastaavanlaiseen palveluun maailmalla ja monissa on sama perusongelma: Palveluita kehitetään yhdistyspohjalta, koska voiton tavoitteleminen on ”pahuutta”. Tämä rajaa palveluiden kehittäjäjoukon sellaiseksi, joka (kaikella kunnioituksella!) pitää vaikeiden asioiden pohtimisesta. Muuten eettisyyden pohtimisessa ei olisi mitään pahaa, mutta se johtaa aikaavievään kysymykseen siitä, että mikä oikeastaan on eettistä ja se johtaa pitkään keskusteluun Palestinan tilanteesta. Toisaalta koska palveluita kehitetään sisällön kautta, on palveluiden tekniikan pohtiminen mahdotonta ja käyttöliittymänkin suunnittelu johtaa vain rönsyilevään keskusteluun shoppailutaipumuksista, joka johtaa lopulta keskusteluun Palestiinan tilanteesta. Ja Palestiinan tilanteella tarkoitan toki myös margariinin lisäaineita.
Jaakko Rajaniemi
Hei, minusta kulutuskapula on yhä hyvä idea, jota ei pidä haudata. Nykyään kulutuskapula taitaa valitettavasti tarkoittaa pelkästään halpojen hintojen ja tarjouksien hakemista sellaisilla sovelluksilla kuten ShopSavvy, etc. Näiden rohkaisemana rinnalle voi kuitenkin ihan hyvin nousta alkuperäisen kulutuskapulan kaltaisia ideoita.
Maailma on muuttunut paljon vuodesta 2005. Netissä on olemassa paljon tietoa, joka voisi olla käytettävissä kulutuskapulan tyylisessä ideassa. Toivoisinkin että tälläisen sisällön tuottajat miettisivät muutaman hetken myös sitä, että miten heidän sisältönsä olisi helposti käytettävissä tälläisissäkin tarkoituksissa (jos sitä haluavat). Tämä tarkoittaisi lähinnä sitä, että panostettaisiin sisällön hyviin ja monipuolisiin hakuominaisuuksiin sekä ajateltaisiin tiedon helppoa luettavuutta, jotta se olisi jopa helposti käytettävissä tietokoneohjelmissa, jotka sitä haluaisivat hyödyntää.
Mari Koo
Tuo ”voiton pahuus” on kyllä aina yhtä hämmentävää, johon itsekin tunnustan syyllistyneeni. Ikään kuin kaupallisuus tekisi automaattisesti ajatuksesta, tuotteesta tai palvelusta jotenkin pahemman (tai epäeettisemmän). Rahallisen ansainnan tavoittelu kun kuitenkin varmasti usein tekee hyvää myös palveluiden kehittämiselle: on pakko miettiä myös sitä puolta eikä vain maailman pelastamista.
Joku
”Muuten eettisyyden pohtimisessa ei olisi mitään pahaa, mutta se johtaa aikaavievään kysymykseen siitä, että mikä oikeastaan on eettistä ja se johtaa pitkään keskusteluun Palestinan tilanteesta.”
Ahhahaa, huomaan, että kokemuksen rintaääni puhuu. 🙂 Wesa, sinä olet virkistävä uusi tuttavuus.
(Minusta myös tuntuu, että kyllä sinusta vielä menestyvä yrittäjä tulee – ellet sitten ”sarjaepäonnistuja” -itseluonnehdinnastasi huolimatta ole jo.)