Luukku 3: Sosiaalisen median vastustus

Minä vastustan sosiaalista mediaa. Erosin Facebookista ja kärsimyksessäni päädyin perustamaan blogin ja kirjoittamaan aiheesta kaksi englanninkielistä (olin vielä silloin sosiaalisen median äidinkieltä vääristävän vaikutuksen alaisena) tekstiä. Tässä on ensimmäinen ja tässä suunnilleen sama sisältö astetta pitemmälle vietynä. Koitan urputusjoulukalenterissani keskittyä kuluttamiseen ja minulla on siihen liittyvät syyni (toistamiseen) avautua sosiaalisesta mediasta.

Näkökulmani sosiaaliseen mediaan on ”median kuluttajan”, sitä kun kulutetaan siinä missä muitakin medioita. Ennen muinoin, kun yksisuuntaisiin medioihin tuotettiin sisältöä, arvioitiin onnistumista hyvin alkeellisin mittarein (levikki, katsojaluvut, katsojapalaute). Yksilöity klikkausten seuranta kaksisuuntaisessa mediassa on oikeasti pelottavan tehokasta. En pelottavuudella edes viittaa yksilönsuojaan, vaan siihen, että mitä tarkempi mittari on käytössä, sitä vähemmän sisällön tuottajalle jää tilaa käyttää omaa harkintakykyään. Kun kaikki mediat yhtyvät sosiaaliseen mediaan ja sisällön tuottajat alkavat saamaan välitöntä palautetta, oppivat he tuottamaan aina vain helpommin ja helpommin kulutettavaa ja sitä kautta paremmin myyvää sisältöä. Median kuluttaja, joka on myös kansalainen demokratiassa, peukuttaa!