Globalisaatio on sangen mutkikas asia. Yritysten omistussuhteet ovat sangen mutkikkaita. Maailma on mutkikas paikka, mutta niin ovat ihmissuhteetkin. Minusta meidän tavallisten ihmisten pitäisi antaa keskittyä jälkimmäiseen, eli omiin elämiimme. Valitettavasti niin kauan kun vastuu reilusta maailmasta on sysätty meidän kuluttajien harteille, tulisi pyrkiä kuluttamaan vastuullisesti. Urputusjoulukalenterini kontekstissa ”eettinen tieto” tarkoittaa vastuullisen kuluttajan työvälinettä, jotain minkä avulla maailman monimutkaisuus pureskellaan yksinkertaisten kulutusvinkkien muotoon: Luomu on hyvästä, energiaa tuhlaava krääsä pahasta, jne.
Eettinen tieto on niin vaikeaa, etten edes yritä leikkiä sen asiantuntijaa, mutta tämän verran saan kärjistää: Lapsityövoima on käsittääkseni YK:n mukaan pahasta, joten tieto lapsityövoiman käytöstä painottaa negatiivista ostopäätöstä. Valistuneen kuluttajan ongelmakenttä yksinkertaistuu arvuuttamaan, että onko ostettavan tuotteen valmistusketjussa käytetty lapsityövoimaa vai ei. Lapsityövoiman sijaan olisi parempi käyttää positiivisempaa esimerkkiä, mutta koska olettama on se, ettei lapsityövoimaa yleisesti käytetä, on poikkeuksista tiedottaminen tärkeää.
Tästä alkaa henkensä kaupalla epäeettisyyttä paljastavien tutkijoiden toivoton taistelu viherpesun ammattilaisia vastaan. Epäeettisyydestä tiedottaminen vaatii vedenpitäviä todisteita, eli satoja sivuja pitkiä raportteja, joista kuluttaja saattaa olla tietoinen, yleensä kuitenkaan ei. Eettisyydestä tiedottaminen sen sijaan vaatii söpöllä eläimellä varustellun sertifikaatin näköisen kuvakkeen ja vihreällä kirjasimella painettua tekstiä, jotka kuluttaja löytää helposti paketin kyljestä.
Tilanne vaikuttaa huonosti tasapainotetulta, huomioon ottaen esimerkiksi jouluherkkujen ostotilanteen häiriötekijät. Jos valmistaja ei jotain halua ja sitä ei velvoiteta sitä sanomaan, ei kuluttaja siitä tiedä. Siinä missä parisuhteessa asian sanomatta jättäminen tarkoittaa automaattisesti, että päinvastainen olisi totta, ei sama päde kuluttamiseen. Vaaditaan mahdottoman suurta harrastuneisuutta kyetä näkemään, tai edes haluta nähdä näkymätön tieto.