Kulutusjuhla

Voiteita, naamioita, seerumeita – ihonhoito pullollaan turhua tapoja ja tuotteita?

Kemikaalikimaran Anja ihmettelee ihonhoitoväitteitä: ”En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihonhoito on niin monimutkaista. Toki iho pitää puhdistaa päivän jälkeen, mutta miksi ihmeessä sitä pitää voidella aamuin illoin, jatkuvasti, viikosta ja vuodesta toiseen? Näiden lisäksi kuorinnat, naamiot ja seerumit. Onko tosiaan niin, että naama ei pärjää koskaan omillaan – ei koskaan? Tämä ei sitten ole asketismin ylistystä, vaan puhdasta ihmettelyä. Asiantuntijat vielä toteavat, että ryppyvoiteet ovat bluffia ja että niistä voi pitkään käytettäessä olla jopa haittaa. Voiteilla ei voida vaikuttaa ihon rakenteeseen, vaikka mainoksissa muuta annetaan ymmärtää. Ainoat vaikuttavat tehoaineet ovat artikkelin mukaan keramidit ja hyaluronihappo. Keramidit ovat ihossa luonnostaan olevia rasvahappoja ja hyalyronihappo pitkäketjuinen sokeri, joka sitoo erinomaisesti vettä. Vaikutus lakkaa, kun lopettaa voiteen käytön. Tämä sotii vahvasti sitä vastaan, että ryppyvoiteiden käyttö tulee aloittaa jo ennen ryppyjen tuloa. Tietenkin kuivaihoinen voi ihoaan hoitaa. Jos ihoa kiristää se tarvitsee kosteutta ja rasvaa. Kyseenalaistan terveen ihon jatkuvan jynssäämisen ja loputtoman rasvaamisen.” (Mari Koo)

1 Comment

  1. Mukaillakseni yhtä oivaa blogiotsikkoa:
    Kai iho menee pilalle, jos sen jynssää puhki.

    Oma ihoni oli nuorena ns. hankala, ja ”puhdistusaine”-voide-”puhdistusaine”-voide-kierre tuntui aiheuttavan lähinnä ihon riippuvuutta aineista – auttamatta varsinaiseen ongelmaan. (Teinille oli kai helppo myydä ’lääkettä’.) Sama riippuvuuden kierre syntyi myöhemmin huulirasvasta: jos aloitti sen käytön, ilman ei voinut olla, koska huulet eivät enää huolehtineet omasta kosteutuksestaan.

    Vasta, kun lakkasin tai saatoin lakata käyttämästä aineita kasvojen pesuun, iho rauhoittui, enkä nykyään käytä naamarasvaa. Pääsääntöisesti en nykyisin käytä kasvojen pesuun mitään ainetta, korkeintaan lämmintä vettä, ja sitäkin vain, jos on tarpeen. Jos joskus käytän, käytän säästeliäästi ihon pH:n mukaista pesuainetta. Varon pesemästä ihon luontaista suojakerrosta pois, enkä mitenkään välttämättä varsinaisesti ”pese” kasvoja rutiininomaisesti joka ilta vain, koska niin ’kuuluu’ tehdä. Ei minun ihoni ainakaan sellaista kestä. (Käsien pesuunkaan en välttämättä käytä saippuaa, useammin kuitenkin kuin kasvoille, ja siksipä käsien iho onkin kuivempi.)

    Ensireaktio iho-ongelmiin on usein lähteä hoitamaan oireita ulkoapäin, voiteilla ja aineilla. Jopa terveydenhoidon ammattilaisilta sain melko usein vastaukseksi hämmästyneitä tai ainakin yllättyneitä reaktioita, kun kysyin, miten ruokavaliolla voisin vaikuttaa asiaan. Sinänsähän asia on yksinkertainen – iho saa joko ravinteita sisältä tai rasitteita ulkoa (mm. ilmansaasteista, pakkasesta ym.) tai sisältä (mm. tupakointi, väärät ruoka-aineet), joten luulisi, että näihin vaikuttamalla voisi vaikuttaa myös ihon kuntoon.

    (Monesti suositellaan ihon vahvistukseksi esimerkiksi (joitakin tiettyjä) pähkinöitä niiden sisältämien rasvojen vuoksi. Toisaalta jotkut pähkinät voivat aiheuttaa myös (lievääkin) allergiaa (maapähkinät ovat kai tässä tyypillisimmät).)

    En tiedä, miten tulisin toimeen, jos ’pitäisi’ meikata säännöllisesti – en usko, että ihoni sietäisi sitä. Huh, onneksi ei tarvitse, mutta tunnen myös sympatiaa heitä kohtaan, joiden ihon meikkaaminen laittaa koville.