Vaiheinen kritisoi Allerin ilmoitusta tuoda Suomeen alaikäisille suunnattu muotilehti: ”Kun kohderymänä ovat esimerkiksi 12-vuotiaat lapset, niin kaikenlaisen mainonnan kanssa on syytä olla enemmän kuin tarkkana. Varsinkin silloin, kun sekoitetaan keskenään leikki (paperinuket sun muu) ja suoraan kaupallisiin roolimalleihin sekä kulutuskäyttäytymiseen liittyvä viestintä ja toiminta kuten muoti. Miksi 12- tai edes 15-vuotiaan pitäisi saada muotimainontaa tai edes olla kiinnostunut koko asiasta?
Miksi ihmeessä lapsille pitäisi syöttää jotain tiettyjä kulutusmalleja? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vastuullisen kuluttamisen maailmankuvaa? Ilmiönä muoti sopii varsin huonosti tähän.” (Mari Koo)
Anu
Mun nähdäkseni muoti sopii kiinnostuksen kohteeksi 15-vuotiaalle ihan siinä missä mikä tahansa muukin aihe. Hedelmällisempää kuin sanelu tai sensuuri olisi pyrkiminen siihen, että nuoriso osaa tulla toimeen läpikaupallisen (media)maailman kanssa, pääsee sen herraksi eikä päinvastoin. Huonotkin esimerkit voivat toimia mediakasvatuksen välineinä.
(Ja jos oikein tiukasti tulkitaan, vastuullisen kuluttamisen maailmankuva voi olla syötetty kulutusmalli sekin.)
Mari Koo
Myös Kriisi hämmästelee lehtikohua: ”Yhtäkkiä se vanhemmillekin tytöille suunnattu lehti on hirveä väärien ajatusten hautomo. Toisaalta kukaan ei mainitse muiden yhtiöiden vastaavia lehtiä. Kukaan ei revi pelihousujaan myöskään Prinsessa-lehdestä tai W.i.t.c.h.istä.
Yhtäkkiä on kuitenkin taas niin väärin, että nuortenlehdissä puhutaan tytöistä, pojista, vaatteista, meikeistä ja musiikista. Se niin vääristää nuorten minäkuvaa. Sillä nuorethan ovat kritiikittömiä tyhjiä astioita ja nuorisolehdet vastuuttomia verenimijöitä, jotka eivät yhtään välitä mitä kirjoittavat.
Todellisuudessa aikuisten pillastuminen heijastaa jotain vieläkin huolestuttavampaa. Sitä, että hyvä nuoruus on sellainen, jonka aikuiset sanelevat. Kaikki muu on huonoa nuoruutta. Syntipukiksi halutaan toki leimata siitä kaupalliset hyötyjät, he ovat huonon nuoruuden sanansaattajia, vaikka yhtä lailla näiden tahojen kritisointi on sitä samaa ylhäältä alaspäin nuoruuden sanelua. Siinä välissä ovat ne nuoret, joilta ei kysytä.”