Liisa-Maria osti uuden takin ja halusi jättää sen heti päälleen. Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä takin taskut, ja hieman noloa puuhaa peitelläkseen Liisa-Maria puhkesi lörpöttelemään: ”Ja mitä teki myyjä? Seisoi odottamassa tiskin toisella puolella muovipussi valmiina, katsoi puuhaani, hymyili vähän, mutta ei sanonut sanaakaan koko aikana. Mistä seurasi se, että puhuin enemmän, sekoilin enemmän ja lajittelin nenäliinojani vääriin kasoihin.
Sain lopulta hommani valmiiksi, kiitin ja pakenin kaupasta.
Voisiko myyjille – tai oikeastaan kenelle tahansa – opettaa, että asiakkaan kanssa voi keskustella? Kun toinen sanoo jotain, siihen vastataan jotain, ihan mitä tahansa, sillä muuten toinen on vaarassa menettää kasvonsa, kuten kielitieteessäkin todetaan.” (Mari Koo)