Ulkojäsen hankki nettiliittymää ja ihmettelee asiakkaalta vaadittua teknistä tietämystä: ”Mutta yhtiö S:n myymälässä sain tuntea teknologisen jälkeenjääneisyyteni kaikessa kauheudessaan: Ei, en tiedä mikä on valokuitukaapeli, ai että ei modeemia mutta että pitää mennä sähkökaapille? Mistä minä sitten arvaan mikä johto siellä pitää kytkeä mihinkin pistokkeeseen? Ai siis tarvitsen vielä jonkin muunkin kaapelin? Eikä sinulla ole myydä minulle sellaista? Missä niitä sitten myydään? Sanoitko siis että siellä kotona vielä on huoneissakin erityisiä johtoja ja pistorasioita? Mitä minä niille teen?

En tajunnut mistään mitään. Lopulta myyjä alentui piirtämään sähkökaapin prototyypin limenvihreälle post-it lapulle. (Kuka onkaan ikinä kuullut nousu ykkösestä ja kakkosesta?) Ja ihmeen kaupalla saimme kuin saimmekin johdot paikoilleen ja netin toimimaan. Yhtiö S:ssä aivan selvästi odotettiin, että asiakas älyää ja tekee kaiken ihan itse.

Suomalaisen on oltava teknologian kehityksessä aallon harjalla. Jokaisen suomalainen. Täällä viimeisimmän vempaimen ymmärtäminen ja omistaminen mittaa sosiaalista statusta ja kulttuurista pääomaa. Uusi on aina parempaa kuin vanha ja teknologiakisassa jälkeenjäänyt on muutenkin vähän jälkeenjäänyt.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle)